Presidentinvaalit 2018 http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/160914/all Thu, 14 Jun 2018 17:09:18 +0300 fi Mikä puolue nykyinen keskusta on - nouseeko keskustan aurinko? http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256900-mika-puolue-nykyinen-keskusta-on-nouseeko-keskustan-aurinko <p>Tänään (14.6.2018) julkaistun HS:n gallupin mukaan keskustan kannatus on 15,8 prosenttia. Gallupit ovat galluppeja, on perinteinen selitys, mutta vaalitulokset pitää ottaa annettuna tosiasiana. Kevään 2017 kuntavaalit ja tammikuun 2018 presidentinvaalit ovat keskustalta menneet alakanttiin, suoraan sanottuna päin p&hellip;.ttä. Tämä kirjoitus osittain on vanhan kertausta, mutta kertaus on opintojen äiti. Ydinkysymys kuuluu hiipuuko kannatus edelleen, vai nouseeko keskustan aurinko?&nbsp;</p><p>Sotkamon puoluekokouksessa puhuttiin keskustan politiikasta. Jatkan puhetta ja tuon esille äänestäjän näkökulman: Juha Sipilän hallituksen päätökset ovat kipeästi kohdistuneet pienituloisen kansanosan taloudellisiin ja sosiaalisiin elämänoloihin. Muun muassa kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset, palvelumaksujen korotukset, sairasvakuutuskorvauksien leikkaukset, energiaverojen nosto, lääkekorvausten 50 euron alkuomavastuu sekä Kelan matkakustannusten omavastuuosuuden nosto ovat kiristäneet eläkeläisten ja pienituloisten taloudellista asemaa.</p><p>Kansaneläke on vähimmäiseläke. Aiemmin sitä on leikattu vain kerran vuonna 1954. Sipilän hallituksen tekemät kansaneläkkeen leikkaukset ovat likatahrana keskustan kilvessä. Keskustan kansanedustajat voisivat pikapuoliin vastata milloin luovutaan esimerkiksi perusturvan indeksitarkistusten jäädytyksestä, ja annetaan myös kansaneläkkeeseen vastaavan suuruinen korotus kuin takuueläkkeeseen?</p><p>Onko It-miljonääri Juha Sipilä tietoinen, että osalla suomalaisista on niin pienet tulot, että he tarvitsevat yhteiskunnan tukia selviytyäkseen. Suuri osa toimeentulo- ja asumistukea saavista on työttömiä, mutta joukossa on myös paljon pienituloisia yksineläviä, perheitä sekä yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Tukien varassa elävien toimeentulo on viime vuosina entisestään heikentynyt. Köyhyys lisääntyy kun kiinteistöverot ja muut asumisen ja elämisen kulut nousevat. Erityisesti Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ongelmana ovat kohtuuttomaksi kasvaneet asumiskustannukset.</p><p>Keskusta menettää vakioäänestäjiään. Kevään 2017 kuntavaaleissa tappio noin 175 000 ääntä, kun tulosta verrataan 2015 eduskuntavaaleihin.&nbsp; Äänestäjäkato näkyi myös 2018 presidentinvaalissa. Matti Vanhasen vaalitulos (4,1 %) oli surkea. Seuraavat eduskuntavaalit ovat 2019 keväällä. Maakuntavaaleja varten keskusta on jo valinnut ehdokkaita. Milloin esim. Keski-Pohjanmaalla keskusta tulee julkisuuteen ja sanoo, että Lestijoki-varressa säilytetään Kannuksen sairaala ja sen vuodeosasto sekä muut palvelut vähintään nykyisellä tasolla.</p><p>Keskustan kaavailemassa sote- ja maakuntauudistuksessa valtiovalta antaa maakunnalle rahat palvelujen järjestämiseen. Tavoitteena on kustannusten nousun hillintä. Valtion sanelema säästäminen pakottaa keskittämään palvelut maakuntien pääkeskuksiin. Maakunnan tiukka rahoitusraami johtaa maksujen korotuksiin. Säästötoimet ja palvelujen alasajot kohdistetaan syrjäseutujen sote-keskuksiin, perusturvaan, hoitajamitoitukseen ja vanhushoivaan.</p><p>Sote- ja maakuntauudistus myös syö keskustan kannatusta, kuten myös puolueen profiilin hämärtyminen. Entistä keskustaa ei enää ole, uutta ei ole tullut tilalle. Nykyinen keskusta on It-miljonäärin johtama vaaliorganisaatio. Viimeisten vaalitulosten perusteella kannattaisi muistaa, että politiikka ei ole yritysjohtoa. Surkea presidentinvaalitulos ei maailmaa vielä kaataisi, mutta 2017 kuntavaalien tulos on keskustalle varoittava ennusmerkki pysyvästä äänestäjien menetyksestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään (14.6.2018) julkaistun HS:n gallupin mukaan keskustan kannatus on 15,8 prosenttia. Gallupit ovat galluppeja, on perinteinen selitys, mutta vaalitulokset pitää ottaa annettuna tosiasiana. Kevään 2017 kuntavaalit ja tammikuun 2018 presidentinvaalit ovat keskustalta menneet alakanttiin, suoraan sanottuna päin p….ttä. Tämä kirjoitus osittain on vanhan kertausta, mutta kertaus on opintojen äiti. Ydinkysymys kuuluu hiipuuko kannatus edelleen, vai nouseeko keskustan aurinko? 

Sotkamon puoluekokouksessa puhuttiin keskustan politiikasta. Jatkan puhetta ja tuon esille äänestäjän näkökulman: Juha Sipilän hallituksen päätökset ovat kipeästi kohdistuneet pienituloisen kansanosan taloudellisiin ja sosiaalisiin elämänoloihin. Muun muassa kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset, palvelumaksujen korotukset, sairasvakuutuskorvauksien leikkaukset, energiaverojen nosto, lääkekorvausten 50 euron alkuomavastuu sekä Kelan matkakustannusten omavastuuosuuden nosto ovat kiristäneet eläkeläisten ja pienituloisten taloudellista asemaa.

Kansaneläke on vähimmäiseläke. Aiemmin sitä on leikattu vain kerran vuonna 1954. Sipilän hallituksen tekemät kansaneläkkeen leikkaukset ovat likatahrana keskustan kilvessä. Keskustan kansanedustajat voisivat pikapuoliin vastata milloin luovutaan esimerkiksi perusturvan indeksitarkistusten jäädytyksestä, ja annetaan myös kansaneläkkeeseen vastaavan suuruinen korotus kuin takuueläkkeeseen?

Onko It-miljonääri Juha Sipilä tietoinen, että osalla suomalaisista on niin pienet tulot, että he tarvitsevat yhteiskunnan tukia selviytyäkseen. Suuri osa toimeentulo- ja asumistukea saavista on työttömiä, mutta joukossa on myös paljon pienituloisia yksineläviä, perheitä sekä yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Tukien varassa elävien toimeentulo on viime vuosina entisestään heikentynyt. Köyhyys lisääntyy kun kiinteistöverot ja muut asumisen ja elämisen kulut nousevat. Erityisesti Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ongelmana ovat kohtuuttomaksi kasvaneet asumiskustannukset.

Keskusta menettää vakioäänestäjiään. Kevään 2017 kuntavaaleissa tappio noin 175 000 ääntä, kun tulosta verrataan 2015 eduskuntavaaleihin.  Äänestäjäkato näkyi myös 2018 presidentinvaalissa. Matti Vanhasen vaalitulos (4,1 %) oli surkea. Seuraavat eduskuntavaalit ovat 2019 keväällä. Maakuntavaaleja varten keskusta on jo valinnut ehdokkaita. Milloin esim. Keski-Pohjanmaalla keskusta tulee julkisuuteen ja sanoo, että Lestijoki-varressa säilytetään Kannuksen sairaala ja sen vuodeosasto sekä muut palvelut vähintään nykyisellä tasolla.

Keskustan kaavailemassa sote- ja maakuntauudistuksessa valtiovalta antaa maakunnalle rahat palvelujen järjestämiseen. Tavoitteena on kustannusten nousun hillintä. Valtion sanelema säästäminen pakottaa keskittämään palvelut maakuntien pääkeskuksiin. Maakunnan tiukka rahoitusraami johtaa maksujen korotuksiin. Säästötoimet ja palvelujen alasajot kohdistetaan syrjäseutujen sote-keskuksiin, perusturvaan, hoitajamitoitukseen ja vanhushoivaan.

Sote- ja maakuntauudistus myös syö keskustan kannatusta, kuten myös puolueen profiilin hämärtyminen. Entistä keskustaa ei enää ole, uutta ei ole tullut tilalle. Nykyinen keskusta on It-miljonäärin johtama vaaliorganisaatio. Viimeisten vaalitulosten perusteella kannattaisi muistaa, että politiikka ei ole yritysjohtoa. Surkea presidentinvaalitulos ei maailmaa vielä kaataisi, mutta 2017 kuntavaalien tulos on keskustalle varoittava ennusmerkki pysyvästä äänestäjien menetyksestä.

]]>
7 http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256900-mika-puolue-nykyinen-keskusta-on-nouseeko-keskustan-aurinko#comments Juha Sipilä Keskusta Kuntavaalit2017 Presidentinvaalit 2018 Sote- ja maakuntauudistus Thu, 14 Jun 2018 14:09:18 +0000 Harri Mäki-Petäjä http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256900-mika-puolue-nykyinen-keskusta-on-nouseeko-keskustan-aurinko
Mediapelin todelliset uhrit http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250456-mediapelin-todelliset-uhrit <p><br />Presidentinvaalit olivat historiallisen tylsät ja yksimieliset. Suomessa presidentillä ei paljoa valtaa ole. Jos jostain asiasta olisi kunnon keskustelu ja innostus virinnyt käyntiin, voisi ehkä kuitenkin ymmärtää kaiken sen huomion, minkä vaalit saivat osakseen.</p><p><br />Kaikkein vaikeinta on ymmärtää, miksi media kiinnitti niin valtavasti huomiota eräiden statistien henkilökohtaisiin edesottamuksiin jo ennen kuin he olivat edes päässeet ehdokkaiksi, jo kauan ennen vaalikautta.&nbsp;</p><p><br />Ja ehdokkaina olleista eräät kahmivat nyt vielä maksimaalisesti median huomiota käyttäen hyväkseen vaalien jälkitilannetta. Enää kyse ei ole presidentinvaaleista, vaan ihan heidän halustaan pitää naamansa julkisuudessa jatkuvasti.</p><p><br />Minusta Venäjä-tutkijana ja Venäjän Udmurtiassa toistaiseksi asuvana olisi ollut myös ilahduttavaa, jos Venäjä olisi jotenkin tullut esille muutenkin kuin NATO-yhteyksissä. Korjatkaa toki, jos minulta on jäänyt jokin kiintoisa Venäjä-keskustelu huomaamatta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sivuun jäävä Venäjän vähemmistöpolitiikka</p><p><br />Syksyllä Venäjää ravistelivat valtiolliset hyökkäykset vähemmistökieliä vastaan. Jonkinlainen torjuntavoitto saavutettiin käsittääkseni Komissa, tosin hetkeksi olen joutunut jättämään tämän prosessin seuraamisen hieman vähemmälle udmurttilaisten novellien vuoksi.&nbsp;</p><p><br />Mainittakoon, että presidenttiehdokkaista Nils Torvalds (ensimmäisenä) ja myös Merja Kyllönen vaivautuivat ilahduttavasti vastaamaan europarlamentaarikon ominaisuudessa tiedusteluuni, joka koski itse asiassa jo mainittua skandaalia aikaisempaa skandaalia, joka liittyy siihen, että Euroopan unionin ja Venäjän yhdessä sovittuja projekteja suomalais-ugrilaisten kielten käytön edistämiseksi kouluissa ei ole alun jälkeen toteutettu eikä seurattu. Se kolmas ko ehdokkaista ei tietenkään ole vastannut tähän päivään mennessä...&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Venäjä-keskustelun fokus</p><p><br />Media saa toki kaatopaikoille kärrättävistä suomalaisista juustokasoista nykyajan materialistista vatsanpalvojaa enemmän pöyristyttäviä kuvia julkisuudessa pällisteltäväksi, mutta silti on suunnaton pettymys, että oikeat aiheet Venäjältä eivät edelleenkään päädy mediaan eräitä pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta.</p><p><br />Ylipäänsä ns. Venäjä-keskusteluun on ollut minun vaikea sanoa mitään. Nimittäin siinä on usein vain yksi aihe: mitä mahtaa pyöriä federaation päämiehen päässä. Mikään muu ei tunnu &quot;keskustelijoita&quot; kiinnostavan. Minua sen sijaan kiinnostaa taas kaikki muu: tavallisten kansalaisten ajatukset ja olosuhteet, etniset suhteet, kansalliset ja poliittiset ideat, kansojen historia, nykyaika ja identeetti, vieläpä kulttuuri jne. Suurin osa tutkijoista sen sijaan rakentaa tulkinnanvaraisia spekulaatioita spekulaatioiden päälle ja tuntuu yrittävän siten tuolta mainitusta paikasta tai sen läheltä löytää jonkin mystisen avaimen, joka ratkaisisi Venäjän tutkimukseen liittyvät kaikki ongelmat nyt ja tulevaisuudessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Udmurttilaiset novellit räjäyttävät Venäjä-ymmärryksen uusille tasoille</p><p><br />Nykyinen harrastukseni, udmurttilaisten novellien hanke, saa minut yhä enemmän vakuuttuneeksi siitä, että tällaiset hankkeet ovat juuri se, mitä kaivattaisiin: konkreettista tietoa asioista, joista sitä ei ole ollut (joista se on jopa tuhottu). Udmurttilaisissa novelleissa annetaan realistinen arvio omasta kansasta, sen ongelmista entisistä ajoista nykyaikaan asti, aina trakoomasta, kansalaissodasta, toisesta maailmansodasta Tshetshenian sotaan ja siihen, miten nykyajan elämän materialistiset paineet voivat myös tuhota ihmisen.</p><p><br />Novelleissa käydään Berliinissä voittamassa, mainitaan talvisota, haetaan poikia Tshetsheniasta, käydään kamppailua tautien henkilöitymiä vastaan, ikävöidään kotikylään, joka tarjoaakin varsinaisen yllätyksen...&nbsp; Jotkut novellit sisältävät ainutlaatuisia näkymiä udmurttilaisen kulttuurin ja ajattelun sisään. Miten yhdeksän vuotta sokeana ollut mummo reagoi siihen, että saa leikkauksessa näkönsä takaisin? Entä, miten vanha ukko suhtautuu nuoruuden kilpakosijaan? Eräässä novellissa kerrotaan myös Pjotr Tshaikovskin teoksen mahdollisista yhteyksistä udmurttilaiseen kulttuuriin. Tshaikovskillahan oli lapsena udmurttilainen ajuri.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Presidentinvaalit olivat historiallisen tylsät ja yksimieliset. Suomessa presidentillä ei paljoa valtaa ole. Jos jostain asiasta olisi kunnon keskustelu ja innostus virinnyt käyntiin, voisi ehkä kuitenkin ymmärtää kaiken sen huomion, minkä vaalit saivat osakseen.


Kaikkein vaikeinta on ymmärtää, miksi media kiinnitti niin valtavasti huomiota eräiden statistien henkilökohtaisiin edesottamuksiin jo ennen kuin he olivat edes päässeet ehdokkaiksi, jo kauan ennen vaalikautta. 


Ja ehdokkaina olleista eräät kahmivat nyt vielä maksimaalisesti median huomiota käyttäen hyväkseen vaalien jälkitilannetta. Enää kyse ei ole presidentinvaaleista, vaan ihan heidän halustaan pitää naamansa julkisuudessa jatkuvasti.


Minusta Venäjä-tutkijana ja Venäjän Udmurtiassa toistaiseksi asuvana olisi ollut myös ilahduttavaa, jos Venäjä olisi jotenkin tullut esille muutenkin kuin NATO-yhteyksissä. Korjatkaa toki, jos minulta on jäänyt jokin kiintoisa Venäjä-keskustelu huomaamatta.

 

 

Sivuun jäävä Venäjän vähemmistöpolitiikka


Syksyllä Venäjää ravistelivat valtiolliset hyökkäykset vähemmistökieliä vastaan. Jonkinlainen torjuntavoitto saavutettiin käsittääkseni Komissa, tosin hetkeksi olen joutunut jättämään tämän prosessin seuraamisen hieman vähemmälle udmurttilaisten novellien vuoksi. 


Mainittakoon, että presidenttiehdokkaista Nils Torvalds (ensimmäisenä) ja myös Merja Kyllönen vaivautuivat ilahduttavasti vastaamaan europarlamentaarikon ominaisuudessa tiedusteluuni, joka koski itse asiassa jo mainittua skandaalia aikaisempaa skandaalia, joka liittyy siihen, että Euroopan unionin ja Venäjän yhdessä sovittuja projekteja suomalais-ugrilaisten kielten käytön edistämiseksi kouluissa ei ole alun jälkeen toteutettu eikä seurattu. Se kolmas ko ehdokkaista ei tietenkään ole vastannut tähän päivään mennessä... 

 

 

Venäjä-keskustelun fokus


Media saa toki kaatopaikoille kärrättävistä suomalaisista juustokasoista nykyajan materialistista vatsanpalvojaa enemmän pöyristyttäviä kuvia julkisuudessa pällisteltäväksi, mutta silti on suunnaton pettymys, että oikeat aiheet Venäjältä eivät edelleenkään päädy mediaan eräitä pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta.


Ylipäänsä ns. Venäjä-keskusteluun on ollut minun vaikea sanoa mitään. Nimittäin siinä on usein vain yksi aihe: mitä mahtaa pyöriä federaation päämiehen päässä. Mikään muu ei tunnu "keskustelijoita" kiinnostavan. Minua sen sijaan kiinnostaa taas kaikki muu: tavallisten kansalaisten ajatukset ja olosuhteet, etniset suhteet, kansalliset ja poliittiset ideat, kansojen historia, nykyaika ja identeetti, vieläpä kulttuuri jne. Suurin osa tutkijoista sen sijaan rakentaa tulkinnanvaraisia spekulaatioita spekulaatioiden päälle ja tuntuu yrittävän siten tuolta mainitusta paikasta tai sen läheltä löytää jonkin mystisen avaimen, joka ratkaisisi Venäjän tutkimukseen liittyvät kaikki ongelmat nyt ja tulevaisuudessa. 

 

 

Udmurttilaiset novellit räjäyttävät Venäjä-ymmärryksen uusille tasoille


Nykyinen harrastukseni, udmurttilaisten novellien hanke, saa minut yhä enemmän vakuuttuneeksi siitä, että tällaiset hankkeet ovat juuri se, mitä kaivattaisiin: konkreettista tietoa asioista, joista sitä ei ole ollut (joista se on jopa tuhottu). Udmurttilaisissa novelleissa annetaan realistinen arvio omasta kansasta, sen ongelmista entisistä ajoista nykyaikaan asti, aina trakoomasta, kansalaissodasta, toisesta maailmansodasta Tshetshenian sotaan ja siihen, miten nykyajan elämän materialistiset paineet voivat myös tuhota ihmisen.


Novelleissa käydään Berliinissä voittamassa, mainitaan talvisota, haetaan poikia Tshetsheniasta, käydään kamppailua tautien henkilöitymiä vastaan, ikävöidään kotikylään, joka tarjoaakin varsinaisen yllätyksen...  Jotkut novellit sisältävät ainutlaatuisia näkymiä udmurttilaisen kulttuurin ja ajattelun sisään. Miten yhdeksän vuotta sokeana ollut mummo reagoi siihen, että saa leikkauksessa näkönsä takaisin? Entä, miten vanha ukko suhtautuu nuoruuden kilpakosijaan? Eräässä novellissa kerrotaan myös Pjotr Tshaikovskin teoksen mahdollisista yhteyksistä udmurttilaiseen kulttuuriin. Tshaikovskillahan oli lapsena udmurttilainen ajuri. 

 

]]>
3 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250456-mediapelin-todelliset-uhrit#comments Mediapeli Merja Kyllönen Nils Torvalds Presidentinvaalit 2018 Udmurttilainen novelli Sun, 04 Feb 2018 17:32:19 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250456-mediapelin-todelliset-uhrit
Tuhopolitiikka sai jatkoaikaa http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250337-tuhopolitiikka-sai-jatkoaikaa <p>Presidentinvaalien tulos ei hämmästyttänyt ja kuitenkin hämmästytti. Niinistön uudelleenvalintaa oli pohjustettu koko vuosi mm. median julkaisemien gallup-kyselyjen avulla, jotka välillä mittasivat yli 75 %:n kannatusta, välillä hiukan alle. Lähtökohta ei ollut kovin hedelmällinen, mutta jotain tietysti muidenkin piti yrittää, koska Niinistö on tehnyt politiikkaa, jota enemmistö vastustaa, kuten Naton isäntämaasopimus. Puheistaan huolimatta Niinistöä ei myöskään ole voinut pitää varsinaisena vähäosaisten puolustajana. Mutta Niinistön on sanottu olevan charmikas, mikä lieneekin tänä tosi-tv:n aikana kaikkein merkittävin presidentin ominaisuuksista.</p><p>Asiakysymyksistä keskusteltiin tv:n vaalitenteissä, mutta niillä ei näyttänyt olevan juuri arvoa. Niinistö sai 62,6 % annetuista äänistä. Huomionarvoista on kuitenkin, että äänestysprosentti oli vain 66,7, mikä tarkoittaa kääntäen, että 33,3 % äänioikeutetuista ei äänestänyt lainkaan. On syytä kysyä miksi. Onko kolmasosa kansasta niin tyytyväisiä, ettei heidän mielestään ollut syytä äänestää? Tuskin. Epäilen, että he ovat joko politiikkaan kyllästyneitä tai eivät ole politiikasta jostain syystä lainkaan kiinnostuneita. Yksi syy nykyiseen oikeistovaltaan on, että oikeiston kannattajat äänestävät aina omia ehdokkaitaan. Siksi sama meno jatkuu. Eriarvoisuus lisääntyy, tuloerot kasvavat, veronkierto kukoistaa, valtio elää yksityispankkien lainoilla, kuntien asema heikentyy, palkkojen ja eläkkeiden ostovoima vähenee, voitot tehdään ympäristön ja työvoiman kustannuksella jne.</p><p>Jokaiset vaalit ovat mahdollisuus muuttaa tämä tuhopolitiikka. Kuinka tuhoisaa politiikan sitten pitää olla, ennen kuin muutoksen tarpeeseen havahdutaan? Pahoin pelkään, että havahtuminen tulee tapahtumaan liian myöhään yhteiskuntarauhan kannalta. Mutta poliittiset puolueet voisivat odotellessaan tehdä jotain kansalaisten havahduttamiseksi. Jo aikoja sitten esitin ajatuksen, että Suomen poliittisia voimasuhteita voisi merkittävästi muuttaa Vasemmistoliiton ja Vihreiden yhdistyminen. Kun tämä yhdistynyt ViVa! saisi vielä hiukan talouspoliittista asiantuntemusta ja todellisuudentajua, voisi maassamme äkkiä olla uusi, merkittävä poliittinen voima. Yhdistymistä ei ole tapahtunut, ja tuskin tapahtuukaan. Kumpikin puolue on tahollaan hukassa. Vihreiden suosion kasvu ei tee vettä viiniksi. Kaupunkirakentamisesta on tullut tärkeämpää kuin luonnonsuojelusta, kaikella kunnioituksella kaupunkirakentamista kohtaan. Vasemmiston (kuten vihreidenkin) kompastuskivi on suhtautuminen Euroopan Unioniin. Sosialistinen unelmahöttö kansojen yhtenäisyydestä ei tunnu toteutuvan millään, vaikka on yli 20 vuotta yritetty hampaat irvessä. Silti on pakko koettaa hymyillä, vaikka vetelät putoilevat housunlahkeesta.</p><p>Vanhat puolueet sen sijaan tuntuvat löytäneen yhteisen sävelen: on päävastuu sitten kepulla, demareilla tai kokoomuksella, jälki on aina yhtä karmivaa tavallisen ihmisen kannalta. Suurennuslasilla saa katsoa löytääkseen eroja viime vuosikymmenten pääministereistä. Nämä kolme puoluetta ovat aiheuttaneet sen, että ihmiset ovat vieraantuneet politiikasta. Eihän se ihme ole, jos ei sitä suhmurointia viitsi seurata.</p><p>Perussuomalaisten hajoamista taas voidaan pitää kaikin tavoin positiivisena asiana. Se selkiytti poliittista kenttää merkittävästi. Sinisellä tulevaisuudella ei tosin liene tulevaisuutta kuin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.</p><p>Miksi sitten itse olen hakeutunut Itsenäisyyspuolueeseen, jolla ei ole koskaan ollut kansanedustajaa? Syy löytyy puolueen ohjelmista. Olin suoraan sanoen hämmästynyt, että maasta löytyi EU-, euro- ja Nato-vastainen puolue, joka ei suvaitse rasismia, vaan on pikemminkin nykytermein &rdquo;suvakkinen&rdquo;, ja on lisäksi kansanterveyden ja sivistyksen asialla sekä kahlitsemattomia markkinavoimia vastaan. Itsenäisyyspuolueen ainoa vika on, että se on niin paljon aikaansa edellä ja yrittää estää tai edes osoittaa edessä häämöttävän sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen katastrofin. Tosin tulevaisuus on nyt lähempänä kuin koskaan, ja IPU:n periaatteita kannattavia puolueita on eri puolilla Eurooppaa. On tärkeää pitää ne kaikki hengissä, koska ne ovat tulevaisuuden puolueita, joiden periaatteet muuttuvat lähivuosikymmeninä välttämättömiksi.</p><p>Tällä hetkellä Itsenäisyyspuolue koetaan - eduskunnan ulkopuolisena ja ilman vaikutusvaltaakin - uhkaksi nykyjärjestelmälle. Siihen riittää pelkkä puolueen olemassaolo. Valtaa pitävät pelkäävät oman asemansa puolesta. He pelkäävät hetkeä, jolloin suomukset putoavat kansalaisten silmiltä ja äänioikeus kaivetaan naftaliinista.</p><p>Henri Aitakari</p><p>puheenjohtaja</p><p>Itsenäisyyspuolue</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaalien tulos ei hämmästyttänyt ja kuitenkin hämmästytti. Niinistön uudelleenvalintaa oli pohjustettu koko vuosi mm. median julkaisemien gallup-kyselyjen avulla, jotka välillä mittasivat yli 75 %:n kannatusta, välillä hiukan alle. Lähtökohta ei ollut kovin hedelmällinen, mutta jotain tietysti muidenkin piti yrittää, koska Niinistö on tehnyt politiikkaa, jota enemmistö vastustaa, kuten Naton isäntämaasopimus. Puheistaan huolimatta Niinistöä ei myöskään ole voinut pitää varsinaisena vähäosaisten puolustajana. Mutta Niinistön on sanottu olevan charmikas, mikä lieneekin tänä tosi-tv:n aikana kaikkein merkittävin presidentin ominaisuuksista.

Asiakysymyksistä keskusteltiin tv:n vaalitenteissä, mutta niillä ei näyttänyt olevan juuri arvoa. Niinistö sai 62,6 % annetuista äänistä. Huomionarvoista on kuitenkin, että äänestysprosentti oli vain 66,7, mikä tarkoittaa kääntäen, että 33,3 % äänioikeutetuista ei äänestänyt lainkaan. On syytä kysyä miksi. Onko kolmasosa kansasta niin tyytyväisiä, ettei heidän mielestään ollut syytä äänestää? Tuskin. Epäilen, että he ovat joko politiikkaan kyllästyneitä tai eivät ole politiikasta jostain syystä lainkaan kiinnostuneita. Yksi syy nykyiseen oikeistovaltaan on, että oikeiston kannattajat äänestävät aina omia ehdokkaitaan. Siksi sama meno jatkuu. Eriarvoisuus lisääntyy, tuloerot kasvavat, veronkierto kukoistaa, valtio elää yksityispankkien lainoilla, kuntien asema heikentyy, palkkojen ja eläkkeiden ostovoima vähenee, voitot tehdään ympäristön ja työvoiman kustannuksella jne.

Jokaiset vaalit ovat mahdollisuus muuttaa tämä tuhopolitiikka. Kuinka tuhoisaa politiikan sitten pitää olla, ennen kuin muutoksen tarpeeseen havahdutaan? Pahoin pelkään, että havahtuminen tulee tapahtumaan liian myöhään yhteiskuntarauhan kannalta. Mutta poliittiset puolueet voisivat odotellessaan tehdä jotain kansalaisten havahduttamiseksi. Jo aikoja sitten esitin ajatuksen, että Suomen poliittisia voimasuhteita voisi merkittävästi muuttaa Vasemmistoliiton ja Vihreiden yhdistyminen. Kun tämä yhdistynyt ViVa! saisi vielä hiukan talouspoliittista asiantuntemusta ja todellisuudentajua, voisi maassamme äkkiä olla uusi, merkittävä poliittinen voima. Yhdistymistä ei ole tapahtunut, ja tuskin tapahtuukaan. Kumpikin puolue on tahollaan hukassa. Vihreiden suosion kasvu ei tee vettä viiniksi. Kaupunkirakentamisesta on tullut tärkeämpää kuin luonnonsuojelusta, kaikella kunnioituksella kaupunkirakentamista kohtaan. Vasemmiston (kuten vihreidenkin) kompastuskivi on suhtautuminen Euroopan Unioniin. Sosialistinen unelmahöttö kansojen yhtenäisyydestä ei tunnu toteutuvan millään, vaikka on yli 20 vuotta yritetty hampaat irvessä. Silti on pakko koettaa hymyillä, vaikka vetelät putoilevat housunlahkeesta.

Vanhat puolueet sen sijaan tuntuvat löytäneen yhteisen sävelen: on päävastuu sitten kepulla, demareilla tai kokoomuksella, jälki on aina yhtä karmivaa tavallisen ihmisen kannalta. Suurennuslasilla saa katsoa löytääkseen eroja viime vuosikymmenten pääministereistä. Nämä kolme puoluetta ovat aiheuttaneet sen, että ihmiset ovat vieraantuneet politiikasta. Eihän se ihme ole, jos ei sitä suhmurointia viitsi seurata.

Perussuomalaisten hajoamista taas voidaan pitää kaikin tavoin positiivisena asiana. Se selkiytti poliittista kenttää merkittävästi. Sinisellä tulevaisuudella ei tosin liene tulevaisuutta kuin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.

Miksi sitten itse olen hakeutunut Itsenäisyyspuolueeseen, jolla ei ole koskaan ollut kansanedustajaa? Syy löytyy puolueen ohjelmista. Olin suoraan sanoen hämmästynyt, että maasta löytyi EU-, euro- ja Nato-vastainen puolue, joka ei suvaitse rasismia, vaan on pikemminkin nykytermein ”suvakkinen”, ja on lisäksi kansanterveyden ja sivistyksen asialla sekä kahlitsemattomia markkinavoimia vastaan. Itsenäisyyspuolueen ainoa vika on, että se on niin paljon aikaansa edellä ja yrittää estää tai edes osoittaa edessä häämöttävän sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen katastrofin. Tosin tulevaisuus on nyt lähempänä kuin koskaan, ja IPU:n periaatteita kannattavia puolueita on eri puolilla Eurooppaa. On tärkeää pitää ne kaikki hengissä, koska ne ovat tulevaisuuden puolueita, joiden periaatteet muuttuvat lähivuosikymmeninä välttämättömiksi.

Tällä hetkellä Itsenäisyyspuolue koetaan - eduskunnan ulkopuolisena ja ilman vaikutusvaltaakin - uhkaksi nykyjärjestelmälle. Siihen riittää pelkkä puolueen olemassaolo. Valtaa pitävät pelkäävät oman asemansa puolesta. He pelkäävät hetkeä, jolloin suomukset putoavat kansalaisten silmiltä ja äänioikeus kaivetaan naftaliinista.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

]]>
5 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250337-tuhopolitiikka-sai-jatkoaikaa#comments IPU Itsenäisyyspuolue Politiikka Presidentinvaalit 2018 Fri, 02 Feb 2018 18:54:48 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250337-tuhopolitiikka-sai-jatkoaikaa
Onnittelut ”tolkun” ja ”työväen” presidentille http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250251-onnittelut-tolkun-ja-tyovaen-presidentille <p># <strong>Sauli Niinistö</strong> valittiin uudelleen presidentiksi jo ensimmäisellä äänestyskerralla ja todella vakuuttavalla enemmistöllä. Nyt presidentti on jo ehtinyt aloittaa juhlallisesti toisen virkakautensa. Eroava puhemies <strong>Maria Lohela</strong> (Sin.) piti upean puheen, joka oli kaiken lisäksi suunniteltu yhteensopivaksi presidentin vastaussanoihin. Lohela sanoi, ettei pidä puhua vain kestävyysvajeesta vaan myös kunnioitusvajeesta. Presidentti Niinistö jatkoi samasta kansallisen eheyden teemasta. Lohela kysyi puheessaan, mikä aisti on ihmissuhteissa parhain. Niinistö vastasi: &rdquo;Oikeudentunto.&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;Se oli hienosti sanottu. Mieleen tulivat heti Niinistön pitämät järeät puheet yritysjohtajien bonuksia ja ökyilyjä vastaan, ja noita puheita Niinistö oli vielä säestänyt alentamalla omia palkkioitaan. Väitän, että tällaisella tavalla Niinistö voitti näissä vaaleissa runsaasti vasemmistolaisten kannatusta. Siltä suunnalta on turhaan odoteltu yhtä järeitä puheita.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tietenkin voi sanoa, että puhe on puhe ja teko on teko. Mutta tekoa ei yleensä tule ilman puhetta. Vasemmistopoliitikoilta on puuttunut jopa puhe. Ei ihme, että suorapuheinen <strong>Merja Kyllönen</strong> (Vas.) sanoi Niinistön tulleen talouspolitiikassa &rdquo;vasemmiston linjoille&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nato-jäsenyys hävisi &rdquo;tolkun linjalle&rdquo; </strong></p><p># Kun Sauli Niinistö sai näin mahtavan kannatuksen Suomen kansalta, kannattaa vielä pohtia, mistä se lopulta johtui. Kaikesta päättäen Niinistö osasi taitavasti valita &rdquo;tolkun tien&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp; Ulkopolitiikassa Niinistö ei halunnut mennä Kokoomuksen ja Rkp:n välittömän &nbsp;Nato-jäsenyyden linjoille. Kumma kyllä kokoomuslaiset eivät tuossa tilanteessa ryhtyneet joukolla äänestämään <strong>Nils Torvaldsia</strong> (Rkp). Ilmeisesti Niinistö pystyi vakuuttamaan kansan siitä, että tässä tilanteessa on viisasta yrittää rakentaa Nato-yhteistyövalmiutta. Silloin Kremliä voitaisiin pitää varpaillaan, jotta Suomi ei vain liittyisi Natoon. Sellainen tilanne vähentää jännitystä rajoillamme.</p><p>&nbsp;&nbsp; <strong>Matti Vanhanen</strong> (Kes.) oli puolustuspolitiikassa melkein Niinistön linjoilla. Mutta ilmeisesti kansalaiset tunsivat Vanhasen kannanotoissa vanhahtavaa Yya-kaudelta periytyvää liiallista varovaisuutta. <strong>Paavo Väyrysen</strong> linja taas oli kuin muisto menneiltä &rdquo;suomettuneisuuden&rdquo; ajoilta.</p><p>&nbsp;&nbsp; <strong>Laura Huhtasaari</strong> (PS) sai taakseen melkoisen osan perussuomalaisten kannatuksesta. Ellei Väyrynen olisi ollut vaaleissa mukana, ääniä olisi tullut roppakaupalla lisää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Helsingin Kallion väki valitsi Haaviston</strong></p><p># Nämä vaalit olivat eräänlainen laimennettu kopio vuoden 2012 vaaleista, sillä selväksi &rdquo;hopeamitalistiksi&rdquo; nousi taas <strong>Pekka Haavisto</strong> (Vihr.), jonka ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on lähellä Niinistöä. Mutta Haaviston olisi pitänyt selvemmin osoittaa, että hän olisi vielä enemmän &rdquo;työväenpresidentti&rdquo; kuin Niinistö.</p><p>&nbsp; &nbsp;Ruotsissa ja muualla sivistyneissä demokratioissa Vihreät on osa Labour-blokkia. Näissäkin vaaleissa Haavistosta olisi tullut presidentti, jos Helsingin Pitkänsillan takana Kalliossa asuvat äänestäjät olisivat saaneet valita. Jos Haavisto olisi esiintynyt kunnolla &rdquo;työväen miehenä&rdquo;, olisimme taas saaneet toisen äänestyksen Niinistön ja Haaviston kesken vuoden 2012 malliin. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; On hyvä kysymys, miksi edes Kallion väki ei valinnut ykköseksi demaria <strong>Tuula</strong> <strong>Haataista</strong> (Sdp). Ei se ole Haataisen vika. Syyn saavat kantaa ay-pamput, jotka eivät ole pitäneet yhtä rajuja puheita ökyilyä vastaan kuin Sauli Niinistö ja <strong>Ben Zyskowicz </strong>(Kok.). Perjantain työttömien mielenosoitus ei enää auta. Mieleen tulee vuosi 1956, jolloin <strong>Urho Kekkonen</strong> valittiin presidentiksi keskellä yleislakon melskeitä.</p><p>&nbsp;</p><p># Lämpimät onnittelut Sauli Niinistölle, tolkun miehelle ja &rdquo;työväenpresidentille&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Sauli Niinistö valittiin uudelleen presidentiksi jo ensimmäisellä äänestyskerralla ja todella vakuuttavalla enemmistöllä. Nyt presidentti on jo ehtinyt aloittaa juhlallisesti toisen virkakautensa. Eroava puhemies Maria Lohela (Sin.) piti upean puheen, joka oli kaiken lisäksi suunniteltu yhteensopivaksi presidentin vastaussanoihin. Lohela sanoi, ettei pidä puhua vain kestävyysvajeesta vaan myös kunnioitusvajeesta. Presidentti Niinistö jatkoi samasta kansallisen eheyden teemasta. Lohela kysyi puheessaan, mikä aisti on ihmissuhteissa parhain. Niinistö vastasi: ”Oikeudentunto.”

   Se oli hienosti sanottu. Mieleen tulivat heti Niinistön pitämät järeät puheet yritysjohtajien bonuksia ja ökyilyjä vastaan, ja noita puheita Niinistö oli vielä säestänyt alentamalla omia palkkioitaan. Väitän, että tällaisella tavalla Niinistö voitti näissä vaaleissa runsaasti vasemmistolaisten kannatusta. Siltä suunnalta on turhaan odoteltu yhtä järeitä puheita.

   Tietenkin voi sanoa, että puhe on puhe ja teko on teko. Mutta tekoa ei yleensä tule ilman puhetta. Vasemmistopoliitikoilta on puuttunut jopa puhe. Ei ihme, että suorapuheinen Merja Kyllönen (Vas.) sanoi Niinistön tulleen talouspolitiikassa ”vasemmiston linjoille”.

 

Nato-jäsenyys hävisi ”tolkun linjalle”

# Kun Sauli Niinistö sai näin mahtavan kannatuksen Suomen kansalta, kannattaa vielä pohtia, mistä se lopulta johtui. Kaikesta päättäen Niinistö osasi taitavasti valita ”tolkun tien”.

   Ulkopolitiikassa Niinistö ei halunnut mennä Kokoomuksen ja Rkp:n välittömän  Nato-jäsenyyden linjoille. Kumma kyllä kokoomuslaiset eivät tuossa tilanteessa ryhtyneet joukolla äänestämään Nils Torvaldsia (Rkp). Ilmeisesti Niinistö pystyi vakuuttamaan kansan siitä, että tässä tilanteessa on viisasta yrittää rakentaa Nato-yhteistyövalmiutta. Silloin Kremliä voitaisiin pitää varpaillaan, jotta Suomi ei vain liittyisi Natoon. Sellainen tilanne vähentää jännitystä rajoillamme.

   Matti Vanhanen (Kes.) oli puolustuspolitiikassa melkein Niinistön linjoilla. Mutta ilmeisesti kansalaiset tunsivat Vanhasen kannanotoissa vanhahtavaa Yya-kaudelta periytyvää liiallista varovaisuutta. Paavo Väyrysen linja taas oli kuin muisto menneiltä ”suomettuneisuuden” ajoilta.

   Laura Huhtasaari (PS) sai taakseen melkoisen osan perussuomalaisten kannatuksesta. Ellei Väyrynen olisi ollut vaaleissa mukana, ääniä olisi tullut roppakaupalla lisää.

 

Helsingin Kallion väki valitsi Haaviston

# Nämä vaalit olivat eräänlainen laimennettu kopio vuoden 2012 vaaleista, sillä selväksi ”hopeamitalistiksi” nousi taas Pekka Haavisto (Vihr.), jonka ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on lähellä Niinistöä. Mutta Haaviston olisi pitänyt selvemmin osoittaa, että hän olisi vielä enemmän ”työväenpresidentti” kuin Niinistö.

   Ruotsissa ja muualla sivistyneissä demokratioissa Vihreät on osa Labour-blokkia. Näissäkin vaaleissa Haavistosta olisi tullut presidentti, jos Helsingin Pitkänsillan takana Kalliossa asuvat äänestäjät olisivat saaneet valita. Jos Haavisto olisi esiintynyt kunnolla ”työväen miehenä”, olisimme taas saaneet toisen äänestyksen Niinistön ja Haaviston kesken vuoden 2012 malliin.        

   On hyvä kysymys, miksi edes Kallion väki ei valinnut ykköseksi demaria Tuula Haataista (Sdp). Ei se ole Haataisen vika. Syyn saavat kantaa ay-pamput, jotka eivät ole pitäneet yhtä rajuja puheita ökyilyä vastaan kuin Sauli Niinistö ja Ben Zyskowicz (Kok.). Perjantain työttömien mielenosoitus ei enää auta. Mieleen tulee vuosi 1956, jolloin Urho Kekkonen valittiin presidentiksi keskellä yleislakon melskeitä.

 

# Lämpimät onnittelut Sauli Niinistölle, tolkun miehelle ja ”työväenpresidentille”.

    

 

]]>
3 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250251-onnittelut-tolkun-ja-tyovaen-presidentille#comments Presidentinvaalit 2018 ”Tolkun linja” ”Työväenpresidentti” Thu, 01 Feb 2018 14:26:36 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250251-onnittelut-tolkun-ja-tyovaen-presidentille
Miksi onnittelisin Sauli Niinistöä? http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250168-miksi-onnittelisin-sauli-niinistoa <p>Kun presidentinvaalit 2018 olivat juuri päättyneet, oli studiossa seitsemän Sauli Niinistöä kilvan kehuvaa ja onnittelevaa ex-presidenttiehdokasta &ndash; sanokaa minulle yksikin hyvä syy onnitella Sauli Niinistöä?</p> <p><strong>Presidentinvaalit 2018 oli monella tapaa suomalaisen näennäisdemokratian irvokas näytös. </strong></p> <p>Se oli niiden kahdeksan peli, jotka lopulta olivat ehdokasstudiossa, ei minun eikä kaltaisieni. Presidentinvaalit 2018 oli nykysysteemin säännöillä rakennetun väärän pelin taidokas kulissi. Sen pelaajat ovat pelanneet peliään liian kauan edes tajutakseen pelaavansa väärää peliä, saati kyetäkseen haastamaan ja lakkauttamaan suomalaisen kaverisosiaalikapitalismin.</p> <p>Mitä suomalaiselle jäi käteen Suomen vuoden 2018 presidentinvaaleista? Käyn seuraavassa läpi oleellisimpia kohtia siitä, miksi vaalit 2018 olivat nykysysteemin (latistuksen) täydellinen riemuvoitto. En ota kantaa siihen oliko esimerkiksi presidentinvaalien turvallisuuspoliittinen keskustelu mitenkään laadukasta, vaan avaan uusia näkökulmia.</p> <p>1)&nbsp;<u><em><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243495-sauli-niinisto-2018-kansanliike-vai-eliittiliike" target="_blank">&rdquo;Sauli Niinistö 2018 &ndash; kansanliike vai eliittiliike?&rdquo;</a></em></u>, kirjoitin blogissani viime kesänä. Asettumalla &rdquo;kansanliikkeen&rdquo; ehdokkaaksi presidentti Sauli Niinistö teki karhunpalveluksen puoluesuomen ulkopuolelta ruohonjuuritasolta ponnistavalle kansalaisvaikuttamiselle.&nbsp;</p> <p>Kokoomuksen mies Sauli Niinistö &ndash; Kokoomuksen avulla hän valtansa rakensi &ndash; asettui &rdquo;kansanliikkeen&rdquo; ehdokkaaksi kaikella sillä aineellisella ja aineettomalla resurssilla, jota vain istuvalla presidentillä voi olla tässä hännystelijöiden luvatussa maassa. Blogini lukemalla voi jokainen pohtia sitä miten aito kansanliike tuo SN 2018 lopulta oli? Se oli Kokoomuksen johtama ja masinoima eliittiliike, joka käytti tilanteen taitavasti hyväkseen oman politiikkansa ajamiseen &ndash; myös tulevia 2019 eduskuntavaaleja ajatellen.</p> <p>2) Kirjoitin edellisessä blogissani <u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249907-vain-yksi-puuttuu" target="_blank"><em>&rdquo;Vain yksi puuttuu&rdquo;</em></a></u> siitä, että vaaleissa ei ollut ainuttakaan todellista &rdquo;uudistajapresidenttiehdokasta&rdquo;. &rdquo;Uudistajapresidentti&rdquo; oli myös oman kampanjani tunnus kerätessäni kannattajakortteja presidenttiehdokas Hirvimäkenä.</p> <p>Olen vakuuttunut, että vain täysin nykysysteemin ulkopuolelta tullut aivan uudenlainen ehdokas, jolla oma kokonaisuudesta, rohkeudesta ja maalaisjärjestä lähtevä innovatiivinen visio ja agenda sekä kyky pukea ne sanoiksi, olisi ollut lopulta se, joka olisi ainoana kyennyt Sauli Niinistön haastamaan.</p> <p>3) Syy edelliseen on hyvin pitkälle suomalaisella portinvartijavaltamedialla: <em>&rdquo;Suomessa ei kokemuksemme mukaan ole </em>lainkaan<em> ruohonjuuritason tutkivaa yhteiskunnallista journalismia, joka pyrkisi nostamaan systeemin ulkopuolelta tulevia uusia kykyjä esille. Se on uskomatonta, sillä sen kuuluisi olla oikeasti riippumattoman journalismin yksi keskeisimmistä tehtävistä!&rdquo;</em> (Nukkuvien&nbsp;<u><a href="https://www.nukkuvat.fi/puolueohjelma5-6/" target="_blank">puolue- ja eduskuntavaaliohjelma</a></u> 2018-2019)</p> <p>Otetaan tähän yhteyteen madonluku, jonka aiemmassa blogissani jo esitin: nolla (0) riviä presidenttiehdokas Hirvimäestä suomalaisessa valtamediassa syksyn 2015 ja syksyn 2017 välillä, jonka olin ehdokkaana! Jos minusta olisi kirjoitettu edes sadasosa tuona kahtena vuotena yhteensä siitä, mitä noista kahdeksasta kirjoitettiin muutamassa kuukaudessa ennen määräaikaa kannattajakorttikeräykselle, olisin varmaankin ollut yhdeksäntenä vaalistudiossa mukana! Noh, ilmeisesti sitten todellakin olen suomisysteemin <u><a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/600201-petri-51-haluaa-suomeen-hyvan-vallankumouksen-systeemi-pelkaa-varmasti-kuin-ruttoa" target="_blank">eniten pelkäämä mies!?</a></u></p> <p>Sitä saa mitä tilaa suomalainen valtamedia &ndash; mutta älkää te suomalaiset enää tilatko tätä samaa enää koskaan. Katsokaa presidentinvaalien 2018 ehdokashaastattelut ja vaalistudiot läpi ja laskekaa montako yllätystä kysymyksissä ja vastauksissa on &ndash; sekin luku on pyöreä nolla (0)!</p> <p>4)&nbsp;&rdquo;Haastaja&rdquo; Huhtasaari. Olen kirjoituksissani monta kertaa tuonut esille sen, että keskittyminen &rdquo;syyrialaisiin&rdquo; sisäsyntyisten ongelmiemme ratkaisemiseksi ei ole noiden ongelmien ratkaisemista vaan päinvastoin. Se vie fokuksen pois todellisista ongelmista. Se on kuin antaisi avaimet käteen valtaeliitillemme, jotta se saa huomion pois itsestään ja tekemisistään &ndash; tosin edellinen ei tunnu &rdquo;syyrialaisgenreen&rdquo; tykästyneitä perussuomalaisia nokkamiehiä ja -naisia (ja muita) haittaavan, sillä heille riittää oma hillotolppa Arkadianmäellä.</p> <p>5)&nbsp;Sama logiikka koskee myös löylynheittoporukkaa torin toisella laidalla &rdquo;vihervasemmiston&rdquo; keskuudessa. Harjoittamansa ylenmääräisen paapomisen ja maailmanparannuksen keskellä, he eivät juurikaan eroa perussuomalaisista siinä, että todellinen suomisysteemin uudistustyö ei vaikuta olevan heidänkään ykkösprioriteettinsa. &rdquo;Voiman ja vastavoiman laki&rdquo; toimii nykysysteemin ylläpitäjänä niin kauan kuin kansalle ei ole tarjolla todellisia kokonaisuuden huomioivia vaihtoehtoja.</p> <p>6)&nbsp;&rdquo;Haastaja Väyrynen&rdquo;. Väyrysestäkin kirjoitin pari vuotta sitten blogin: <u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210645-vayrynen-ja-hirvimaki-haastavat-suomen" target="_blank"><em>&rdquo;Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen!&rdquo;</em></a></u> Kirjoitin jo tuolloin, että Väyrynen tulee olemaan mukana presidentinvaalissa 2018.</p> <p>Olen monessa yhteydessä sanonut, että arvostan Väyrysen tietynlaista kapinallisuutta ja rohkeutta, vaikka meillä on suuria eroja yhteiskunnallisessa ajattelussamme. Mutta &rdquo;kapinallinen Väyrynen&rdquo; siltikin on minulle suomisysteemin poliittinen broileri &ndash; nahan luominen uudestaan sillä tasolla kuin isänmaamme tarvitsisi, ei onnistu keneltäkään 50 vuotta politiikan sisäpiirissä olleelta, miten se onnistuisi Paavo Väyryseltä?</p> <p>7)&nbsp;Kannattajakorttikeräyksessään onnistuneet Paavo Väyrynen ja Sauli Niinistö tietävät, että &rdquo;rahalla saa ja Kokoomuksella pääsee.&rdquo; En tiedä tarkkaan mikä rahasumma Väyryseltä meni hänen (ja Kansalaispuolueen) laittaessa 900&nbsp;000 kpl valmiiksi postimaksettua kannattajakorttia ja mainosta Maaseudun tulevaisuuden väliin? Tuollaiseen voi olla varaa vain poliitikolla, joka on ollut riittävän kauan hillotolpallaan Brysselissä. Joka tapauksessa kekseliäs veto Väyryseltä ja tuloksekaskin loppupeleissä!</p> <p>Entäs me muut kannattajakorttien kerääjät: Petri Hirvimäki, Petrus Pennanen, Jussi Ahde ja Ilja Janitskin? Kysykääpäs meiltä mitä mieltä me olemme paperisista A4-sulkeisista vielä vuonna 2018 &ndash; tämäkin asia on osoitus nykysysteemin täydellisestä portinvartioinnista!</p> <p>8)&nbsp;Äänestämättömien osuus kasvoi entisestään. Valtamedia hehkutti kovasti ennakkoäänestämisen vilkkautta, joka olikin vilkkaampaa kuin edellisissä suorissa presidentinvaaleissa. Kuitenkin lopputuloksena oli, että &rdquo;nukkuvien&rdquo; osuus vain kasvoi entisestään ollen jo lähes 1/3 äänioikeutetuista. Ilman Paavo Väyrysen mukaantuloa tuokin rajapyykki olisi varmasti saavutettu?</p> <p>Kuten nämäkin presidentinvaalit kertovat, meillä on jatkuvasti kasvava porukka äänestäjiä, jotka eivät löydä omaa vaihtoehtoaan ja eivät suureksi osaksi siksi äänestä. Tuosta asetelmasta on syntynyt <u><a href="http://www.nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue &ndash; Nukkuvat</a></u>, jonka puheenjohtaja olen. Olemme &rdquo;reilun pelin herätyspuolue.&rdquo; Pystymme tarjoamaan jotain oikeasti uutta jokaiselle suomalaiselle, ei vain vaaleissa tähän asti äänestämättömille (nukkuville). Keräämme parhaillaan kannattajakortteja kevään 2019 eduskuntavaaleihin osallistuaksemme.</p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p>Lopuksi tulen hieman vastaan ja totean, että voin minä Sauli Niinistöä onnitellakin &ndash; lupaan tehdä sen heti kun ensimmäinen suomalaisen kaverisosiaalikapitalismin sisäpiiriin lukeutuva onnittelee (kehuu) minua siitä kovasta työstä, mitä olen isänmaani ja jokaisen suomalaisen hyväksi viime vuosina tehnyt kaukana hillotolpista. Jos ko. porukkaan kuuluva ei minua ja tekemistäni tunne, voi aloittaa vaikkapa tutustumalla <u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2884" target="_blank">Kansalaispalkka nyt!</a></u> -kansalaisaloitteeseen, jonka pääarkkitehti olen. Se on myös Nukkuvien kansalaisaloite.</p> <p><strong>Herätys suomalaiset &ndash; eipä taida olla pelkoa, että pääsen Sauli Niinistöä vaalimenestyksestä ihan heti onnittelemaan?</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p>31.1.2018</p> <p>Villa Sirsa, Petäjävesi</p> <p>Petri Hirvimäki</p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2884" target="_blank">Kansalaispalkka nyt! - kansalaisaloite</a></u></p> <p><u><a href="https://www.youtube.com/channel/UCLv_-mb8kIVDRAw-gUULvEg/videos?view_as=subscriber" target="_blank">&quot;Hirvimäki Political&quot; -videoblogini Youtubessa</a></u></p> <p><u><a href="http://nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p> <p><u><a href="http://www.petrihirvimaki.com/" target="_blank">petrihirvimaki.com</a></u></p> <p><u><a href="http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=4918981" target="_blank">TV-haastattelu (presidenttiehdokas)</a></u></p> <p><u><a href="http://unitaskansanliike.net/" target="_blank">Unitas kansanliike</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun presidentinvaalit 2018 olivat juuri päättyneet, oli studiossa seitsemän Sauli Niinistöä kilvan kehuvaa ja onnittelevaa ex-presidenttiehdokasta – sanokaa minulle yksikin hyvä syy onnitella Sauli Niinistöä?

Presidentinvaalit 2018 oli monella tapaa suomalaisen näennäisdemokratian irvokas näytös.

Se oli niiden kahdeksan peli, jotka lopulta olivat ehdokasstudiossa, ei minun eikä kaltaisieni. Presidentinvaalit 2018 oli nykysysteemin säännöillä rakennetun väärän pelin taidokas kulissi. Sen pelaajat ovat pelanneet peliään liian kauan edes tajutakseen pelaavansa väärää peliä, saati kyetäkseen haastamaan ja lakkauttamaan suomalaisen kaverisosiaalikapitalismin.

Mitä suomalaiselle jäi käteen Suomen vuoden 2018 presidentinvaaleista? Käyn seuraavassa läpi oleellisimpia kohtia siitä, miksi vaalit 2018 olivat nykysysteemin (latistuksen) täydellinen riemuvoitto. En ota kantaa siihen oliko esimerkiksi presidentinvaalien turvallisuuspoliittinen keskustelu mitenkään laadukasta, vaan avaan uusia näkökulmia.

1) ”Sauli Niinistö 2018 – kansanliike vai eliittiliike?”, kirjoitin blogissani viime kesänä. Asettumalla ”kansanliikkeen” ehdokkaaksi presidentti Sauli Niinistö teki karhunpalveluksen puoluesuomen ulkopuolelta ruohonjuuritasolta ponnistavalle kansalaisvaikuttamiselle. 

Kokoomuksen mies Sauli Niinistö – Kokoomuksen avulla hän valtansa rakensi – asettui ”kansanliikkeen” ehdokkaaksi kaikella sillä aineellisella ja aineettomalla resurssilla, jota vain istuvalla presidentillä voi olla tässä hännystelijöiden luvatussa maassa. Blogini lukemalla voi jokainen pohtia sitä miten aito kansanliike tuo SN 2018 lopulta oli? Se oli Kokoomuksen johtama ja masinoima eliittiliike, joka käytti tilanteen taitavasti hyväkseen oman politiikkansa ajamiseen – myös tulevia 2019 eduskuntavaaleja ajatellen.

2) Kirjoitin edellisessä blogissani ”Vain yksi puuttuu” siitä, että vaaleissa ei ollut ainuttakaan todellista ”uudistajapresidenttiehdokasta”. ”Uudistajapresidentti” oli myös oman kampanjani tunnus kerätessäni kannattajakortteja presidenttiehdokas Hirvimäkenä.

Olen vakuuttunut, että vain täysin nykysysteemin ulkopuolelta tullut aivan uudenlainen ehdokas, jolla oma kokonaisuudesta, rohkeudesta ja maalaisjärjestä lähtevä innovatiivinen visio ja agenda sekä kyky pukea ne sanoiksi, olisi ollut lopulta se, joka olisi ainoana kyennyt Sauli Niinistön haastamaan.

3) Syy edelliseen on hyvin pitkälle suomalaisella portinvartijavaltamedialla: ”Suomessa ei kokemuksemme mukaan ole lainkaan ruohonjuuritason tutkivaa yhteiskunnallista journalismia, joka pyrkisi nostamaan systeemin ulkopuolelta tulevia uusia kykyjä esille. Se on uskomatonta, sillä sen kuuluisi olla oikeasti riippumattoman journalismin yksi keskeisimmistä tehtävistä!” (Nukkuvien puolue- ja eduskuntavaaliohjelma 2018-2019)

Otetaan tähän yhteyteen madonluku, jonka aiemmassa blogissani jo esitin: nolla (0) riviä presidenttiehdokas Hirvimäestä suomalaisessa valtamediassa syksyn 2015 ja syksyn 2017 välillä, jonka olin ehdokkaana! Jos minusta olisi kirjoitettu edes sadasosa tuona kahtena vuotena yhteensä siitä, mitä noista kahdeksasta kirjoitettiin muutamassa kuukaudessa ennen määräaikaa kannattajakorttikeräykselle, olisin varmaankin ollut yhdeksäntenä vaalistudiossa mukana! Noh, ilmeisesti sitten todellakin olen suomisysteemin eniten pelkäämä mies!?

Sitä saa mitä tilaa suomalainen valtamedia – mutta älkää te suomalaiset enää tilatko tätä samaa enää koskaan. Katsokaa presidentinvaalien 2018 ehdokashaastattelut ja vaalistudiot läpi ja laskekaa montako yllätystä kysymyksissä ja vastauksissa on – sekin luku on pyöreä nolla (0)!

4) ”Haastaja” Huhtasaari. Olen kirjoituksissani monta kertaa tuonut esille sen, että keskittyminen ”syyrialaisiin” sisäsyntyisten ongelmiemme ratkaisemiseksi ei ole noiden ongelmien ratkaisemista vaan päinvastoin. Se vie fokuksen pois todellisista ongelmista. Se on kuin antaisi avaimet käteen valtaeliitillemme, jotta se saa huomion pois itsestään ja tekemisistään – tosin edellinen ei tunnu ”syyrialaisgenreen” tykästyneitä perussuomalaisia nokkamiehiä ja -naisia (ja muita) haittaavan, sillä heille riittää oma hillotolppa Arkadianmäellä.

5) Sama logiikka koskee myös löylynheittoporukkaa torin toisella laidalla ”vihervasemmiston” keskuudessa. Harjoittamansa ylenmääräisen paapomisen ja maailmanparannuksen keskellä, he eivät juurikaan eroa perussuomalaisista siinä, että todellinen suomisysteemin uudistustyö ei vaikuta olevan heidänkään ykkösprioriteettinsa. ”Voiman ja vastavoiman laki” toimii nykysysteemin ylläpitäjänä niin kauan kuin kansalle ei ole tarjolla todellisia kokonaisuuden huomioivia vaihtoehtoja.

6) ”Haastaja Väyrynen”. Väyrysestäkin kirjoitin pari vuotta sitten blogin: ”Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen!” Kirjoitin jo tuolloin, että Väyrynen tulee olemaan mukana presidentinvaalissa 2018.

Olen monessa yhteydessä sanonut, että arvostan Väyrysen tietynlaista kapinallisuutta ja rohkeutta, vaikka meillä on suuria eroja yhteiskunnallisessa ajattelussamme. Mutta ”kapinallinen Väyrynen” siltikin on minulle suomisysteemin poliittinen broileri – nahan luominen uudestaan sillä tasolla kuin isänmaamme tarvitsisi, ei onnistu keneltäkään 50 vuotta politiikan sisäpiirissä olleelta, miten se onnistuisi Paavo Väyryseltä?

7) Kannattajakorttikeräyksessään onnistuneet Paavo Väyrynen ja Sauli Niinistö tietävät, että ”rahalla saa ja Kokoomuksella pääsee.” En tiedä tarkkaan mikä rahasumma Väyryseltä meni hänen (ja Kansalaispuolueen) laittaessa 900 000 kpl valmiiksi postimaksettua kannattajakorttia ja mainosta Maaseudun tulevaisuuden väliin? Tuollaiseen voi olla varaa vain poliitikolla, joka on ollut riittävän kauan hillotolpallaan Brysselissä. Joka tapauksessa kekseliäs veto Väyryseltä ja tuloksekaskin loppupeleissä!

Entäs me muut kannattajakorttien kerääjät: Petri Hirvimäki, Petrus Pennanen, Jussi Ahde ja Ilja Janitskin? Kysykääpäs meiltä mitä mieltä me olemme paperisista A4-sulkeisista vielä vuonna 2018 – tämäkin asia on osoitus nykysysteemin täydellisestä portinvartioinnista!

8) Äänestämättömien osuus kasvoi entisestään. Valtamedia hehkutti kovasti ennakkoäänestämisen vilkkautta, joka olikin vilkkaampaa kuin edellisissä suorissa presidentinvaaleissa. Kuitenkin lopputuloksena oli, että ”nukkuvien” osuus vain kasvoi entisestään ollen jo lähes 1/3 äänioikeutetuista. Ilman Paavo Väyrysen mukaantuloa tuokin rajapyykki olisi varmasti saavutettu?

Kuten nämäkin presidentinvaalit kertovat, meillä on jatkuvasti kasvava porukka äänestäjiä, jotka eivät löydä omaa vaihtoehtoaan ja eivät suureksi osaksi siksi äänestä. Tuosta asetelmasta on syntynyt Nukkuvien puolue – Nukkuvat, jonka puheenjohtaja olen. Olemme ”reilun pelin herätyspuolue.” Pystymme tarjoamaan jotain oikeasti uutta jokaiselle suomalaiselle, ei vain vaaleissa tähän asti äänestämättömille (nukkuville). Keräämme parhaillaan kannattajakortteja kevään 2019 eduskuntavaaleihin osallistuaksemme.

 

***

Lopuksi tulen hieman vastaan ja totean, että voin minä Sauli Niinistöä onnitellakin – lupaan tehdä sen heti kun ensimmäinen suomalaisen kaverisosiaalikapitalismin sisäpiiriin lukeutuva onnittelee (kehuu) minua siitä kovasta työstä, mitä olen isänmaani ja jokaisen suomalaisen hyväksi viime vuosina tehnyt kaukana hillotolpista. Jos ko. porukkaan kuuluva ei minua ja tekemistäni tunne, voi aloittaa vaikkapa tutustumalla Kansalaispalkka nyt! -kansalaisaloitteeseen, jonka pääarkkitehti olen. Se on myös Nukkuvien kansalaisaloite.

Herätys suomalaiset – eipä taida olla pelkoa, että pääsen Sauli Niinistöä vaalimenestyksestä ihan heti onnittelemaan?

 

***

31.1.2018

Villa Sirsa, Petäjävesi

Petri Hirvimäki

 

***

Kansalaispalkka nyt! - kansalaisaloite

"Hirvimäki Political" -videoblogini Youtubessa

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)

petrihirvimaki.com

TV-haastattelu (presidenttiehdokas)

Unitas kansanliike

]]>
3 http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250168-miksi-onnittelisin-sauli-niinistoa#comments Kaverisosiaalikapitalismi Nukkuvat Nukkuvien puolue Presidentinvaalit 2018 Sauli Niinistö Wed, 31 Jan 2018 15:13:27 +0000 Petri Hirvimäki http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250168-miksi-onnittelisin-sauli-niinistoa
Onneksi olkoon, Presidentti Niinistö, jälkipuintia http://hietanenkaija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250095-onneksi-olkoon-presidentti-niinisto-jalkipuintia <p>Niinistö voitti&nbsp; ylivoimaisella äänimäärällä, jo ensimmäisellä kierroksella. Kansa halusi jatkuvuutta, tuttuutta ja turvallisuutta, ja oli ilmeisen tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan, eli siihen ulkopolitiikkaan, mitä Niinistö on harjoittanut. Niinistö on aktiivisesti hoitanut suhteita muihin maihin, Suomen täyttäessä 100 vuotta siihen tarjoutui myös hyvä tilaisuus.&nbsp; Niinistö halusi myös antaa itsestään kuvan &quot;koko kansan presidenttinä&quot; lähtiessään valitsijayhdistyksen turvin ehdokkaaksi, eikä Kokoomuksen, mikä oli diplomaattinen ratkaisu jota kansa suosi ja joka toi ääniä.</p><p>Laura Huhtasaari oli kuitenkin vaalitaistelujen toinen voittaja kolmospaikallaan. Vaalikoneessa hän sai yllättäen eniten suosituksia, mitä se merkitsee?&nbsp; Ajatukset, joita hän ja perussuomalaiset suosivat, ovat ilmeisesti - ja myös ymmärrettävästi&nbsp; &nbsp;- myös kansan suosiossa, ne vain odottavat realisoitumistaan...Presidentinvaalit ovat kuitenkin henkilövaalit ja maan &quot;isäksi&quot; tai &quot;äidiksi&quot; valitaan yleensä henkilö, jolla on paljon kokemusta, ja sekin&nbsp; on aivan ymmärrettävää. Presidentin toimenkuva on niin erilainen kuin päivänpolitiikassa mukana olevien ja siitä päätöksiä tekevien - vaikka moni toivoisikin jo presidentin ottavan enemmän kantaa myös sisäpolitiikkaan, Kekkosen malliin. - Mutta&nbsp; jos perussuomalaisten suosiota mitattiin tällä vaalitaistelulla, niin vaalitaistelu ja vaalit menivät todella mallikkaasti&nbsp; ja eduskuntavaaleissa tulos tulee olemaan varmaankin vielä huomattavasti parempi.</p><p>Keskustalla on miettimistä Vanhasen huonosta vaalituloksesta ja Väyrysen &quot;suhteellisen&quot;&nbsp; hyvästä tuloksesta.&nbsp; Mahtaako se alkiolainen linja olla totaalisesti hukassa?&nbsp; No, mutta eihän sitä tarvitse edes miettiä...Mitä sanot, Sipilä? Ja mikä on Väyrysen tie?</p><p>Merja Kyllönen ja Tuula Haatainen olivat pettymyksiä äänimäärillään vasemmistolle.&nbsp; Eikö näistä ehdokkaista pidetty ollenkaan, vai onko perinteisen vasemmiston kannatus hiipumassa niinkuin muuallakin Euroopassa- vai oliko tarkoitus vain plokata Huhtasaari pääsemästä toiselle kierrokselle?&nbsp; Tällainenkin mahdollisuus on minusta täysin mahdollinen.</p><p>Vihreiden Haaviston vaalikampanja oli vähän väljähtänyt, eikä Haavisto osoittanut enää samaa intoa kuin viime vaaleissa. Väsyneen oloinen Haavisto ei saanut enää aikaan hurmosta.</p><p>On hienoa olla hienon maan presidentti, sanoi presidentti Niinistö. Niin varmasti onkin, eikä käy kieltäminen, että meillä on hieno maa! Haasteita riittää tälläkin kaudella, koska Euroopan tulevaisuus Eu:ssa on epävarma niin monien eri tekijöiden summana: maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, euro, maiden erimielisyydet harjoitetussa politiikassa, Brexit, työttömyys, eriarvoisuuden lisääntyminen jne. Saa nähdä miten hän selviää näistä haasteista. Minkälainen maailma meillä on 6 vuoden kuluttua? Mielenkiinnolla jäädään odottamaan. Nyt alkaa Sauli Niinistön viimeinen presidenttikausi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niinistö voitti  ylivoimaisella äänimäärällä, jo ensimmäisellä kierroksella. Kansa halusi jatkuvuutta, tuttuutta ja turvallisuutta, ja oli ilmeisen tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan, eli siihen ulkopolitiikkaan, mitä Niinistö on harjoittanut. Niinistö on aktiivisesti hoitanut suhteita muihin maihin, Suomen täyttäessä 100 vuotta siihen tarjoutui myös hyvä tilaisuus.  Niinistö halusi myös antaa itsestään kuvan "koko kansan presidenttinä" lähtiessään valitsijayhdistyksen turvin ehdokkaaksi, eikä Kokoomuksen, mikä oli diplomaattinen ratkaisu jota kansa suosi ja joka toi ääniä.

Laura Huhtasaari oli kuitenkin vaalitaistelujen toinen voittaja kolmospaikallaan. Vaalikoneessa hän sai yllättäen eniten suosituksia, mitä se merkitsee?  Ajatukset, joita hän ja perussuomalaiset suosivat, ovat ilmeisesti - ja myös ymmärrettävästi   - myös kansan suosiossa, ne vain odottavat realisoitumistaan...Presidentinvaalit ovat kuitenkin henkilövaalit ja maan "isäksi" tai "äidiksi" valitaan yleensä henkilö, jolla on paljon kokemusta, ja sekin  on aivan ymmärrettävää. Presidentin toimenkuva on niin erilainen kuin päivänpolitiikassa mukana olevien ja siitä päätöksiä tekevien - vaikka moni toivoisikin jo presidentin ottavan enemmän kantaa myös sisäpolitiikkaan, Kekkosen malliin. - Mutta  jos perussuomalaisten suosiota mitattiin tällä vaalitaistelulla, niin vaalitaistelu ja vaalit menivät todella mallikkaasti  ja eduskuntavaaleissa tulos tulee olemaan varmaankin vielä huomattavasti parempi.

Keskustalla on miettimistä Vanhasen huonosta vaalituloksesta ja Väyrysen "suhteellisen"  hyvästä tuloksesta.  Mahtaako se alkiolainen linja olla totaalisesti hukassa?  No, mutta eihän sitä tarvitse edes miettiä...Mitä sanot, Sipilä? Ja mikä on Väyrysen tie?

Merja Kyllönen ja Tuula Haatainen olivat pettymyksiä äänimäärillään vasemmistolle.  Eikö näistä ehdokkaista pidetty ollenkaan, vai onko perinteisen vasemmiston kannatus hiipumassa niinkuin muuallakin Euroopassa- vai oliko tarkoitus vain plokata Huhtasaari pääsemästä toiselle kierrokselle?  Tällainenkin mahdollisuus on minusta täysin mahdollinen.

Vihreiden Haaviston vaalikampanja oli vähän väljähtänyt, eikä Haavisto osoittanut enää samaa intoa kuin viime vaaleissa. Väsyneen oloinen Haavisto ei saanut enää aikaan hurmosta.

On hienoa olla hienon maan presidentti, sanoi presidentti Niinistö. Niin varmasti onkin, eikä käy kieltäminen, että meillä on hieno maa! Haasteita riittää tälläkin kaudella, koska Euroopan tulevaisuus Eu:ssa on epävarma niin monien eri tekijöiden summana: maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, euro, maiden erimielisyydet harjoitetussa politiikassa, Brexit, työttömyys, eriarvoisuuden lisääntyminen jne. Saa nähdä miten hän selviää näistä haasteista. Minkälainen maailma meillä on 6 vuoden kuluttua? Mielenkiinnolla jäädään odottamaan. Nyt alkaa Sauli Niinistön viimeinen presidenttikausi.

]]>
3 http://hietanenkaija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250095-onneksi-olkoon-presidentti-niinisto-jalkipuintia#comments Presidentinvaalit 2018 Tue, 30 Jan 2018 10:36:34 +0000 Kaija Hietanen http://hietanenkaija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250095-onneksi-olkoon-presidentti-niinisto-jalkipuintia
Vihapuheesta vihatekoihin? http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250069-vihapuheesta-vihatekoihin <p>Jyväskylän Perussuomalaiset asetti 29 kappaletta&nbsp;Laura Huhtasaaren vaalimainosta Presidentinvaaleissa kaupungin osoittamiin telineisiin. Vaalipäivän iltaan mennessä 12 kappaletta oli revitty tai turmeltu. Lukuun sisältyvät myös uudelleen liimatut ja korjatut julisteet. Tapauksia voi olla vielä useampiakin, mutta nämä ovat ne, jotka ovat tulleet tietooni.</p><p>Revityt tai tuhritut julisteet ovat olleet Kuokkalassa Sulkutien liikenneympyrän kohdalla, revitty kolme kertaa. Vaajakosken keskustassa on revitty kaksi kertaa ja Palokan Ollilassa rikottu ja tuhrittu kaksi kertaa. Lisäksi kerran mainoksia on rikottu Huhtasuolla, Kuokkalassa Survon kartanon liittymän kohdalla, Lehtisaaressa ja Keljonkankaalla Pihkatien liittymässä sekä Halssilassa. (Kuva Keljonkankaalta. Kuvaaja allekirjoittanut.)</p><p>Keskusvaalilautakunnan sihteerin tiedossa ei ole, että muiden puolueiden mainoksia olisi rikottu.</p><p>Näiden vaalien aikaan oli myös puhetta vihapuheesta mitä se sitten lieneekään. Onko nämä teot sitten ns. vihatekoja? En tiedä.</p><p>Yhdistyksemme korjasi mainoksia pääosin omin kustannuksin ja vaivoin. Tällaisten tekojen tuomitseminen olisi nyt paikallaan. Vahingonteosta maksimirangaistus on vuosi vankeutta.</p><p>Tapauksista on tehty rikosilmoitus.</p><p>Keskisuomalainen teki jutun aiheesta ilmoittamani perusteella: <a href="https://www.ksml.fi/kotimaa/Vaalimainosten-turmelemisesta-rikosilmoitus-Jyv%c3%a4skyl%c3%a4ss%c3%a4/1101043#cxrecs_s"><u>https://www.ksml.fi/kotimaa/Vaalimainosten-turmelemisesta-rikosilmoitus-Jyv%c3%a4skyl%c3%a4ss%c3%a4/1101043#cxrecs_s</u></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jyväskylän Perussuomalaiset asetti 29 kappaletta Laura Huhtasaaren vaalimainosta Presidentinvaaleissa kaupungin osoittamiin telineisiin. Vaalipäivän iltaan mennessä 12 kappaletta oli revitty tai turmeltu. Lukuun sisältyvät myös uudelleen liimatut ja korjatut julisteet. Tapauksia voi olla vielä useampiakin, mutta nämä ovat ne, jotka ovat tulleet tietooni.

Revityt tai tuhritut julisteet ovat olleet Kuokkalassa Sulkutien liikenneympyrän kohdalla, revitty kolme kertaa. Vaajakosken keskustassa on revitty kaksi kertaa ja Palokan Ollilassa rikottu ja tuhrittu kaksi kertaa. Lisäksi kerran mainoksia on rikottu Huhtasuolla, Kuokkalassa Survon kartanon liittymän kohdalla, Lehtisaaressa ja Keljonkankaalla Pihkatien liittymässä sekä Halssilassa. (Kuva Keljonkankaalta. Kuvaaja allekirjoittanut.)

Keskusvaalilautakunnan sihteerin tiedossa ei ole, että muiden puolueiden mainoksia olisi rikottu.

Näiden vaalien aikaan oli myös puhetta vihapuheesta mitä se sitten lieneekään. Onko nämä teot sitten ns. vihatekoja? En tiedä.

Yhdistyksemme korjasi mainoksia pääosin omin kustannuksin ja vaivoin. Tällaisten tekojen tuomitseminen olisi nyt paikallaan. Vahingonteosta maksimirangaistus on vuosi vankeutta.

Tapauksista on tehty rikosilmoitus.

Keskisuomalainen teki jutun aiheesta ilmoittamani perusteella: https://www.ksml.fi/kotimaa/Vaalimainosten-turmelemisesta-rikosilmoitus-Jyv%c3%a4skyl%c3%a4ss%c3%a4/1101043#cxrecs_s

 

]]>
0 Presidentinvaalit 2018 Mon, 29 Jan 2018 23:00:34 +0000 Jarmo Nahkamäki http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250069-vihapuheesta-vihatekoihin
Miksi Matti Vanhasen kannatus jäi niin vaisuksi? http://deppnerleevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250057-miksi-matti-vanhasen-kannatus-jai-niin-vaisuksi <p>Matti Vanhanen keräsi eilisissä presidentinvaaleissa vain 4,1 prosentin äänisaaliin, 122&nbsp;320 ääntä. Tulos on surkea, suoraan sanottuna vähän nolokin Suomen suurimmalta puolueelta jonka ehdokas on entinen pääministeri jolla on laaja ulkopoliittinen kokemus ja asiaosaaminen mallillaan. Tilannetta ei paranna se, että 2006 hän oli myös presidentinvaaleissa ehdolla ja keräsi 18,63% kannatuksen. Eli yli neljä kertaa eilistä paremman lukeman. Toki osansa selittää istuvan presidentti Niinistön valtaisa kansansuosio, mutta ei sekään tarpeeksi. Syitä on monia ja niitä on helppo löytää jälkeenpäin. Hyvähän se on tosiasiat tunnustaa jotta samaa ei tule toistumaan.</p><p>Ensinnäkin Vanhanen ei ollut tarpeeksi räväkkä ja näkyvä. Moni hänen potentiaalinen äänestäjä äänesti Niinistöä koska ei nähnyt Vanhasta todellisena vaihtoehtona. Ei istuvaa presidenttiä haasteta olemalla asioista samaa mieltä. Pelkkä asiaosaaminen ei valitettavasti riitä kun pitää löytää istuvan presidentin epäkohtia, tuoda niitä rohkeasti julki ja samalla julistaa omaa vaihtoehtoa. Jollei istuvasta presidentistä löydä epäkohtia, kansa ajattelee luonnollisesti, ettei niitä sitten ole.</p><p>Toisekseen Vanhasen kannatukseen saattoi vaikuttaa myös pääministeripuolueen vastuu. Nykypolitiikkaa on vaikea lähteä kritisoimaan kun seisoo itse hallituksen riveissä ja mukana päättämässä asioista. En silti usko että kohua herättäneellä aktiivimallilla olisi ollut vaikutusta Vanhasen kannatukseen. Kyllähän Niinistökin ilmaisi varovaisen myönteisen kannan sen suhteen ja ei ole tainnut paljoa kannatus herjahtaa. Tarkoitan enneminkin yleisesti, Vanhasen oli vaikeata kritisoida juuri mitään ja täten oli mahdoton löytää omaa agendaa.</p><p>Oma asiansa on sitten, miksi Haavistolla, Väyrysellä ja Huhtasaarella oli isompi kannatus. Haavisto sai 12,4 prosentin kannatuksen osittain 2012 vaalien voimalla, mutta hän oli myös selkeä liberaali vaihtoehto nuorille ja kaupunkilaisille.</p><p>Huhtasaaren ja Väyrysen kannatus on sitten oma lukunsa. Huhtasaaren 6,9 prosentin kannatus ei ole vähättelemisen arvoinen ottaen huomioon kesän tapahtumat, jolloin puolue rikkoutui ja syntyi Sininen Tulevaisuus. Vaikka Huhtasaaren yleistietämys on lasten kengissä, kansan on helppo samaistua hänen tunnepitoisiin mielipiteisiin. Hän saattaa olla kovilla seuraavissa presidentinvaaleissa. Mitä se sitten kielii? Huonosti hoidetusta politiikasta. Monet ihmiset pitävät EU:ta kaukaisena, ehkä jopa uhkana viimeaikaisten liittovaltiopuheiden takia. Nyt jos milloin olisi tilaisuus edustavani puolueeni profiloitua liittovaltiovastaiseksi. Se selkeä viesti meillä Keskustalla jo onkin, että ei EU:sta lähteä kannata, mutta liittovaltiotakaan ei unionista tehdä. Se on selkeä enemmistön mielipide ympäri eurooppaa, mutta profiloituminen antaisi ehkä jarrua uhkakuvien piirtäjille. Onneksi Suomessakin muutamaa Kookomuksen ja Vihreiden edustajaa lukuunottamatta mielipide on sama.</p><p>EU-kriittisyyden lisäksi kaksikkoa yhdistää maahanmuuttokriittisyys. No miksi maahanmuutto on niin kamala asia meille suomalaisille, että sitä vastustavat ehdokkaat saavat lähes 400&nbsp;000 suomalaisen äänen? Ovatko Suomalaiset rasisteja? Ei sentään. Se kielii huonosti hoidetusta pakolaispolitiikasta. Uhkana on, että tehdään samat virheet kuin Ruotsi. Yksinkertaisesti meidän on myönnettävä se fakta, että hädänalaisia on ennen kaikkea autettava paikan päällä ja Suomi joutuu kestämättömään tilaan jos otamme tänne pakolaisia jotka kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen voivat jäädä vielä maahan. Se rapistuttaa oikeusvaltiota. Jos todella haluamme välttää populistien nousun, meidän pitää ottaa ihmisten huolet vakavasti ja toimia sen mukaisesti.</p><p>Itse joka tapauksessa äänestin vaaleissa Vanhasta, enkä häpeä. Hänestä olisi tullut erinomainen presidentti Suomelle. Kirjoituksessa pyrin enemmän oman mielipiteen sijasta analysoimaan yleisesti syitä heikkoon vaalimenestykseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Matti Vanhanen keräsi eilisissä presidentinvaaleissa vain 4,1 prosentin äänisaaliin, 122 320 ääntä. Tulos on surkea, suoraan sanottuna vähän nolokin Suomen suurimmalta puolueelta jonka ehdokas on entinen pääministeri jolla on laaja ulkopoliittinen kokemus ja asiaosaaminen mallillaan. Tilannetta ei paranna se, että 2006 hän oli myös presidentinvaaleissa ehdolla ja keräsi 18,63% kannatuksen. Eli yli neljä kertaa eilistä paremman lukeman. Toki osansa selittää istuvan presidentti Niinistön valtaisa kansansuosio, mutta ei sekään tarpeeksi. Syitä on monia ja niitä on helppo löytää jälkeenpäin. Hyvähän se on tosiasiat tunnustaa jotta samaa ei tule toistumaan.

Ensinnäkin Vanhanen ei ollut tarpeeksi räväkkä ja näkyvä. Moni hänen potentiaalinen äänestäjä äänesti Niinistöä koska ei nähnyt Vanhasta todellisena vaihtoehtona. Ei istuvaa presidenttiä haasteta olemalla asioista samaa mieltä. Pelkkä asiaosaaminen ei valitettavasti riitä kun pitää löytää istuvan presidentin epäkohtia, tuoda niitä rohkeasti julki ja samalla julistaa omaa vaihtoehtoa. Jollei istuvasta presidentistä löydä epäkohtia, kansa ajattelee luonnollisesti, ettei niitä sitten ole.

Toisekseen Vanhasen kannatukseen saattoi vaikuttaa myös pääministeripuolueen vastuu. Nykypolitiikkaa on vaikea lähteä kritisoimaan kun seisoo itse hallituksen riveissä ja mukana päättämässä asioista. En silti usko että kohua herättäneellä aktiivimallilla olisi ollut vaikutusta Vanhasen kannatukseen. Kyllähän Niinistökin ilmaisi varovaisen myönteisen kannan sen suhteen ja ei ole tainnut paljoa kannatus herjahtaa. Tarkoitan enneminkin yleisesti, Vanhasen oli vaikeata kritisoida juuri mitään ja täten oli mahdoton löytää omaa agendaa.

Oma asiansa on sitten, miksi Haavistolla, Väyrysellä ja Huhtasaarella oli isompi kannatus. Haavisto sai 12,4 prosentin kannatuksen osittain 2012 vaalien voimalla, mutta hän oli myös selkeä liberaali vaihtoehto nuorille ja kaupunkilaisille.

Huhtasaaren ja Väyrysen kannatus on sitten oma lukunsa. Huhtasaaren 6,9 prosentin kannatus ei ole vähättelemisen arvoinen ottaen huomioon kesän tapahtumat, jolloin puolue rikkoutui ja syntyi Sininen Tulevaisuus. Vaikka Huhtasaaren yleistietämys on lasten kengissä, kansan on helppo samaistua hänen tunnepitoisiin mielipiteisiin. Hän saattaa olla kovilla seuraavissa presidentinvaaleissa. Mitä se sitten kielii? Huonosti hoidetusta politiikasta. Monet ihmiset pitävät EU:ta kaukaisena, ehkä jopa uhkana viimeaikaisten liittovaltiopuheiden takia. Nyt jos milloin olisi tilaisuus edustavani puolueeni profiloitua liittovaltiovastaiseksi. Se selkeä viesti meillä Keskustalla jo onkin, että ei EU:sta lähteä kannata, mutta liittovaltiotakaan ei unionista tehdä. Se on selkeä enemmistön mielipide ympäri eurooppaa, mutta profiloituminen antaisi ehkä jarrua uhkakuvien piirtäjille. Onneksi Suomessakin muutamaa Kookomuksen ja Vihreiden edustajaa lukuunottamatta mielipide on sama.

EU-kriittisyyden lisäksi kaksikkoa yhdistää maahanmuuttokriittisyys. No miksi maahanmuutto on niin kamala asia meille suomalaisille, että sitä vastustavat ehdokkaat saavat lähes 400 000 suomalaisen äänen? Ovatko Suomalaiset rasisteja? Ei sentään. Se kielii huonosti hoidetusta pakolaispolitiikasta. Uhkana on, että tehdään samat virheet kuin Ruotsi. Yksinkertaisesti meidän on myönnettävä se fakta, että hädänalaisia on ennen kaikkea autettava paikan päällä ja Suomi joutuu kestämättömään tilaan jos otamme tänne pakolaisia jotka kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen voivat jäädä vielä maahan. Se rapistuttaa oikeusvaltiota. Jos todella haluamme välttää populistien nousun, meidän pitää ottaa ihmisten huolet vakavasti ja toimia sen mukaisesti.

Itse joka tapauksessa äänestin vaaleissa Vanhasta, enkä häpeä. Hänestä olisi tullut erinomainen presidentti Suomelle. Kirjoituksessa pyrin enemmän oman mielipiteen sijasta analysoimaan yleisesti syitä heikkoon vaalimenestykseen.

]]>
8 http://deppnerleevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250057-miksi-matti-vanhasen-kannatus-jai-niin-vaisuksi#comments Laura Huhtasaari Matti Vanhanen Presidentinvaalit 2018 Mon, 29 Jan 2018 17:54:29 +0000 Leevi Deppner http://deppnerleevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250057-miksi-matti-vanhasen-kannatus-jai-niin-vaisuksi
Kuplien puhkomisesta niiden sisälle katsomiseen, kiitos! http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250055-kuplien-puhkomisesta-niiden-sisalle-katsomiseen-kiitos <p>Presidenttiehdokas, kansanedustaja Laura Huhtasaari, totesi <a href="https://areena.yle.fi/1-4346930">Ylen haastattelussa</a> vähän ennen ennakkoäänten laskennan tuloksen julkistamista vaalisunnuntain iltana 28.1.2018:<br />&rdquo;Perussuomalaisista on tulossa uusi normaali ja valtavirtaa!&rdquo;</p><p>MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä maanantaiaamuna 29.1.2018 vihreä kansanedustaja Ozan Yanar, nuorena maahan muuttanut &ndash; perhesyistä, ei turvapaikan tarpeessa &ndash; sanoi:<br />&rdquo;Perussuomalaisten ideologia on menneisyyttä, minun kaltaiseni suomalaiset ovat uusi normaali. Globaalissa maailmassa me pärjäämme kaikki yhdessä ja nostamme Suomea eteenpäin.&rdquo;</p><p>Keskustelukumppanina ollut perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nillitti puolueensa tuttuun mielensä pahoittaja -tyyliin:<br />&quot;Saimme vaalituloksen myötä kansalaisoikeudet takaisin. Jo 2015 [kansanedustaja Olli] Immonen kirjoitti [Facebookissa], että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin ja silloin alettiin eri tahoilta vetämään, että meillä ei ole ihmisoikeuksia, ei saa puhua tällaisia asioita.&quot;</p><p>* * *</p><p>Ihmisoikeuksiin kuuluu oleminen turvassa hengen ja terveyden vaarantamiselta toisten ihmisten toimesta. Ihmisoikeutta on se, ettei tule syrjityksi iän, sukupuolen tai sen puutteen, etnisen alkuperän, kielen, vammaisuuden tai sairauden takia. Ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa myös vapaus harjoittaa haluamaansa uskontoa sekä esittää poliittisia ja muita mielipiteitä, mitä nimitetään sananvapaudeksi. Ei ole lupa uhata kenenkään toisen ihmisoikeuksien toteutumista vetoamalla omiin ihmisoikeuksiinsa. Ristiriitaisuuksien ilmetessä ne on ratkaistava kaikille oikeudenmukaisella tavalla.</p><p>Järkytyin tunnettujen ranskalaisnaisten, enimmäkseen arvostettujen kulttuurivaikuttajien, vastamanifestista #MeToo -kampanjalle. He vetosivat &quot;seksuaaliseen vapauteen&quot; vaatiessaan miehillä säilytettäväksi &quot;oikeuden&quot; häiritä naisia seksuaalisesti. Minusta seksuaalinen vapaus on ensisijaisesti turvallista varmuutta siitä, ettei koskaan eikä missään tilanteessa joudu pakotetuksi tai painostetuksi tekemään mitään, mitä ei itse halua jonkun toisen seksuaaliseksi tyydyttämiseksi, eikä tule kenenkään ahdistelemaksi lievemminkään.</p><p>Vakiintuneimmankin pariskunnan on joka ikinen kerta toisiaan intiimisti lähestyessään lunastettava kumppaninsa luottamus uudestaan. Se voi tapahtua vain, jos kumpikin on täydellisen vapaa kieltäytymään sellaisen tekemisestä, mikä ei häntä haluta. Eikä tämä periaate sulje pois oikeutta urautua monotoniseen kaksi kertaa viikossa parittelemiseen samassa asennossa, jos jotkut niin haluavat &ndash; yhdessä. Eikä se estä rempseääkään flirttailua, kunhan jokainen ymmärtää rajan, jonka yli ei saa astua loukkaamaan toisen itsemääräämisoikeutta. Lähentelyn sietorajan sijainti voi vaihdella hurjan paljon eri ihmisillä. Jokainen pystyy kissaa tai koiraa silittäessään havaitsemaan hetken, jolloin kanssaeläimemme ilmaisee, että nyt riittää. Jos silloin ei lopeta, eläinystävä livahtaa ulottuvilta pois. Jos sitä koettaa estää, saa ehkä raapaisun tai näykkäisyn. Miksi kukaan ihminen tahtoo ahdistella lajitoveriaan niin pitkälle, että tämän on raapaistava?</p><p>* * *</p><p>Olli Immonen kirjoitti Facebookissa 25. heinäkuuta 2015 kello 0:06:</p><p>&rdquo;I&rsquo;m dreaming of a strong brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.&rdquo;</p><p>Tekstissä ei mainita selkeästi toivotun, pian painajaismaisen monikulttuurisuuden kuplan pirstovaksi taistelutoiminnaksi purskahtavan vihaväkivallan kohdetta. Minä en tunnista siitä ilmaisua, joka kertoisi olevan tarkoituksena toimia pelkästään parlamentaarisen päätöksentekojärjestelmän puitteissa, vaan koen epämääräisen, viiltävän uhan kohdistuvan myös itseeni, kaikkien muiden ihmisoikeusperustaiseen oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneiden ihmisten ohella. Ulostulo herättää syvän huolen &rdquo;epäsuomalaiseen&rdquo; ainekseen kohdistuvasta todellisesta väkivallan uhasta. Myöhemmin Immonen selitteli tuota kännipäissä möläytetyksi postaukseksi ja vakuutti omanaan ja kaveriensa, &rdquo;taislelutoverien&rdquo;, tarkoituksena olevan vain lain mukaan toimimisen. Matti Putkonen siis vääristeli tv:ssä totuutta väittäessään, että ihmisoikeudet riistettiin persuilta siksi, että &quot;Immonen kirjoitti, että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin&quot;.</p><p>Suutuin rauhantahtoisten ihmisystävien Helsingin Kansalaistorilla pikavauhtia Immos-kohun puhjettua järjestämässä &quot;Meillä on unelma&quot; -mielenosoituksessa aukion täyttävälle väkijoukolle, kun se alkoi vislata ja buuata Perussuomalainen-lehden päätoimittajalle Matias Turkkilalle tämän tullessa muiden puolueiden edustajien joukossa vuorollaan lavalle puhumaan. Siinä rikottiin hänen ihmisoikeuksiaan ja tahdottiin sulkea yksi keskustelun osapuoli ulos. Ali Jahangiri pelasti tilanteen ja syöksyi esiin hiljentämään yleisön, josta tosin piti äänekästä mökää yllä vain pieni osa, ja Turkkila sai suurin piirtein sanotuksi sanottavansa. Vuoropuhelusta kieltäytyminen on ihmisoikeusrikos.</p><p>* * *</p><p>Tarvitsemme laajemman #metoo-kampanjan. Kaikenlainen häirintä ja ahdistelu on tuotava avoimesti esiin ja sellaisen harjoittajien &quot;päät pölkylle&quot;. Myös mielipiteen ilmaisemisen estäminen,&nbsp; yhteistoiminnassa kanssaan olevien kuuntelematta jättäminen ja muunlainen henkisen tilan kaappaaminen kanssaihmisiltä on tuomittavaa. Meidän on opittava elämään toistemme kanssa &quot;veljeyden hengessä&quot;. Niiden, joiden suita ei yritetä tukkia ja joilla on väljemmät toimintamahdollisuudet kuin alistetuksi joutuvilla, kuuluu puuttua näkemiinsä väärinkäytöksiin &ndash; samoin kuin seksuaaliseen häirintäänkin. Tasavertainen keskustelu edellyttää kaikkien osapuolten rehellisyyttä ja faktojen tunnustamista.&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>&rdquo;<a href="https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/arvomaailmamme/">Perussuomalaisten aateperusta</a>&rdquo;</p><p>&rdquo;Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.&rdquo;</p><p>Yllä olevan voi lukea myös <a href="https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/vihreiden-periaateohjelma-vastuu-vapaus-valittaminen">Vihreiden periaateohjelmasta</a>.</p><p>Pidän suurena kunniana kuulua Ozanin kaltaisiin suomalaisiin, puolestani Suomen syntyperäisenä maakalaisena. Meidän velvollisuutemme on turvata ihmisoikeudet kaikille muunlaisillekin. Ja keskustella kaikkien kanssa asiallisesti ja toinen toistensa näkökantoja arvostavasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttiehdokas, kansanedustaja Laura Huhtasaari, totesi Ylen haastattelussa vähän ennen ennakkoäänten laskennan tuloksen julkistamista vaalisunnuntain iltana 28.1.2018:
”Perussuomalaisista on tulossa uusi normaali ja valtavirtaa!”

MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä maanantaiaamuna 29.1.2018 vihreä kansanedustaja Ozan Yanar, nuorena maahan muuttanut – perhesyistä, ei turvapaikan tarpeessa – sanoi:
”Perussuomalaisten ideologia on menneisyyttä, minun kaltaiseni suomalaiset ovat uusi normaali. Globaalissa maailmassa me pärjäämme kaikki yhdessä ja nostamme Suomea eteenpäin.”

Keskustelukumppanina ollut perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nillitti puolueensa tuttuun mielensä pahoittaja -tyyliin:
"Saimme vaalituloksen myötä kansalaisoikeudet takaisin. Jo 2015 [kansanedustaja Olli] Immonen kirjoitti [Facebookissa], että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin ja silloin alettiin eri tahoilta vetämään, että meillä ei ole ihmisoikeuksia, ei saa puhua tällaisia asioita."

* * *

Ihmisoikeuksiin kuuluu oleminen turvassa hengen ja terveyden vaarantamiselta toisten ihmisten toimesta. Ihmisoikeutta on se, ettei tule syrjityksi iän, sukupuolen tai sen puutteen, etnisen alkuperän, kielen, vammaisuuden tai sairauden takia. Ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa myös vapaus harjoittaa haluamaansa uskontoa sekä esittää poliittisia ja muita mielipiteitä, mitä nimitetään sananvapaudeksi. Ei ole lupa uhata kenenkään toisen ihmisoikeuksien toteutumista vetoamalla omiin ihmisoikeuksiinsa. Ristiriitaisuuksien ilmetessä ne on ratkaistava kaikille oikeudenmukaisella tavalla.

Järkytyin tunnettujen ranskalaisnaisten, enimmäkseen arvostettujen kulttuurivaikuttajien, vastamanifestista #MeToo -kampanjalle. He vetosivat "seksuaaliseen vapauteen" vaatiessaan miehillä säilytettäväksi "oikeuden" häiritä naisia seksuaalisesti. Minusta seksuaalinen vapaus on ensisijaisesti turvallista varmuutta siitä, ettei koskaan eikä missään tilanteessa joudu pakotetuksi tai painostetuksi tekemään mitään, mitä ei itse halua jonkun toisen seksuaaliseksi tyydyttämiseksi, eikä tule kenenkään ahdistelemaksi lievemminkään.

Vakiintuneimmankin pariskunnan on joka ikinen kerta toisiaan intiimisti lähestyessään lunastettava kumppaninsa luottamus uudestaan. Se voi tapahtua vain, jos kumpikin on täydellisen vapaa kieltäytymään sellaisen tekemisestä, mikä ei häntä haluta. Eikä tämä periaate sulje pois oikeutta urautua monotoniseen kaksi kertaa viikossa parittelemiseen samassa asennossa, jos jotkut niin haluavat – yhdessä. Eikä se estä rempseääkään flirttailua, kunhan jokainen ymmärtää rajan, jonka yli ei saa astua loukkaamaan toisen itsemääräämisoikeutta. Lähentelyn sietorajan sijainti voi vaihdella hurjan paljon eri ihmisillä. Jokainen pystyy kissaa tai koiraa silittäessään havaitsemaan hetken, jolloin kanssaeläimemme ilmaisee, että nyt riittää. Jos silloin ei lopeta, eläinystävä livahtaa ulottuvilta pois. Jos sitä koettaa estää, saa ehkä raapaisun tai näykkäisyn. Miksi kukaan ihminen tahtoo ahdistella lajitoveriaan niin pitkälle, että tämän on raapaistava?

* * *

Olli Immonen kirjoitti Facebookissa 25. heinäkuuta 2015 kello 0:06:

”I’m dreaming of a strong brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.”

Tekstissä ei mainita selkeästi toivotun, pian painajaismaisen monikulttuurisuuden kuplan pirstovaksi taistelutoiminnaksi purskahtavan vihaväkivallan kohdetta. Minä en tunnista siitä ilmaisua, joka kertoisi olevan tarkoituksena toimia pelkästään parlamentaarisen päätöksentekojärjestelmän puitteissa, vaan koen epämääräisen, viiltävän uhan kohdistuvan myös itseeni, kaikkien muiden ihmisoikeusperustaiseen oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneiden ihmisten ohella. Ulostulo herättää syvän huolen ”epäsuomalaiseen” ainekseen kohdistuvasta todellisesta väkivallan uhasta. Myöhemmin Immonen selitteli tuota kännipäissä möläytetyksi postaukseksi ja vakuutti omanaan ja kaveriensa, ”taislelutoverien”, tarkoituksena olevan vain lain mukaan toimimisen. Matti Putkonen siis vääristeli tv:ssä totuutta väittäessään, että ihmisoikeudet riistettiin persuilta siksi, että "Immonen kirjoitti, että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin".

Suutuin rauhantahtoisten ihmisystävien Helsingin Kansalaistorilla pikavauhtia Immos-kohun puhjettua järjestämässä "Meillä on unelma" -mielenosoituksessa aukion täyttävälle väkijoukolle, kun se alkoi vislata ja buuata Perussuomalainen-lehden päätoimittajalle Matias Turkkilalle tämän tullessa muiden puolueiden edustajien joukossa vuorollaan lavalle puhumaan. Siinä rikottiin hänen ihmisoikeuksiaan ja tahdottiin sulkea yksi keskustelun osapuoli ulos. Ali Jahangiri pelasti tilanteen ja syöksyi esiin hiljentämään yleisön, josta tosin piti äänekästä mökää yllä vain pieni osa, ja Turkkila sai suurin piirtein sanotuksi sanottavansa. Vuoropuhelusta kieltäytyminen on ihmisoikeusrikos.

* * *

Tarvitsemme laajemman #metoo-kampanjan. Kaikenlainen häirintä ja ahdistelu on tuotava avoimesti esiin ja sellaisen harjoittajien "päät pölkylle". Myös mielipiteen ilmaisemisen estäminen,  yhteistoiminnassa kanssaan olevien kuuntelematta jättäminen ja muunlainen henkisen tilan kaappaaminen kanssaihmisiltä on tuomittavaa. Meidän on opittava elämään toistemme kanssa "veljeyden hengessä". Niiden, joiden suita ei yritetä tukkia ja joilla on väljemmät toimintamahdollisuudet kuin alistetuksi joutuvilla, kuuluu puuttua näkemiinsä väärinkäytöksiin – samoin kuin seksuaaliseen häirintäänkin. Tasavertainen keskustelu edellyttää kaikkien osapuolten rehellisyyttä ja faktojen tunnustamista. 
 

Perussuomalaisten aateperusta

”Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.”

Yllä olevan voi lukea myös Vihreiden periaateohjelmasta.

Pidän suurena kunniana kuulua Ozanin kaltaisiin suomalaisiin, puolestani Suomen syntyperäisenä maakalaisena. Meidän velvollisuutemme on turvata ihmisoikeudet kaikille muunlaisillekin. Ja keskustella kaikkien kanssa asiallisesti ja toinen toistensa näkökantoja arvostavasti.

]]>
58 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250055-kuplien-puhkomisesta-niiden-sisalle-katsomiseen-kiitos#comments Asiaton keskustelu Ihmisoikeudet Suomessa Metoo-kampanja Presidentinvaalit 2018 Punavihreät Mon, 29 Jan 2018 17:16:05 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250055-kuplien-puhkomisesta-niiden-sisalle-katsomiseen-kiitos
Ennustajaeukko kilpailun tuloksen julkistaminen http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250038-ennustajaeukko-kilpailun-tuloksen-julistaminen <p>Arvovaltainen raati on kokouksessaan hyväksynyt laskennan tuloksen, joka nyt julkaistaan.</p> <p>Ensin muutama sana Ennustajaeukko-kilpailusta. US-puheenvuorossa on kyseinen kilpailu järjestetty vuoden 2012 presidentinvaalista lähtien kaikkien valtiollisten vaalien yhteydessä, eli jo kuusi kertaa. Siitä on syntynyt eräänlainen perinne tänne puheenvuoroon. Kilpailun suosio on kasvanut joka ainoalla kerralla. Tällä kertaa&nbsp; mukana oli 53 hyväksyttyä veikkausta. Ehkä suosioon tällä kertaa vaikutti myös se, että puheenvuoron ylläpito nosti sen karuselliin. Kiitos siitä!</p> <p>Sitten itse kilpailuun. Presidentti Niinistön murskaava suosio yllätti valtaosan veikkaajista, mutta ei aivan kaikkia. Jälleen kerran osoittautui todeksi, että ns. &quot;kotiinpäinvetäminen&quot; ja omien toiveiden tuominen tähän kilpailuun ei johda hyvään tulokseen. Todelliset asiantuntijat ja pätevät ennustajat kuitenkin tälläkin kerralla erottuivat massasta selvästi. Sitten oli ennustajia , jotka olivat hajulla tilanteesta ja sitten ne muut mukana olijat. Veikkaukset vaihtelivat runsaan 4:n ja runsaan 40:n virhepisteen välillä.</p> <p>Sitten tuloksiin. Parhaiten ennustivat seuraavat:</p> <p>1. Manu Korkman 4,5 virhepistettä</p> <p>2. Jaettu toinen sija&nbsp; Vesa-Matti Saarakkala ja Harri Mulari molemmat 6,9</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Seuraavat veikkaajat olivat kaukana perässä.</p> <p>Raati julistaa täten presidentinvaalin 2018 Ennustajaeukoksi&nbsp; Manu Korkmanin!&nbsp; Raati edellyttää tittelin haltijalta arvokasta käytöstä!</p> <p>Äänestysprosentin veikkaaminen oli paljon tasaisempaa. Kaksi veikkaajaa antoi täysin oikean arvion ja pari erehtyi vain kymmenyksellä. Täysin oikein veikanneet olivat&nbsp;</p> <p>Vesa-Matti Saarakkala ja Börje Uimonen</p> <p>Desimaalilla erehtyivät&nbsp;</p> <p>Pertti Jukkara ja Ritva Puolakka</p> <p>Jälleen kerran rehti kilpailu on käyty. Onnittelut onnistuneille ja kiitos kaikille osanottajille.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Edit. Korjattu tarkistuslaskennassa havaittu 0,2 virhepisteen virhe Harri Mularin tulokseen. Korjattu klo 18.50. Tarkistuslaskennan seurauksena Harri Mulari nousi kolmannelta sijaltaan jaetulle toiselle sijalle.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> Arvovaltainen raati on kokouksessaan hyväksynyt laskennan tuloksen, joka nyt julkaistaan.

Ensin muutama sana Ennustajaeukko-kilpailusta. US-puheenvuorossa on kyseinen kilpailu järjestetty vuoden 2012 presidentinvaalista lähtien kaikkien valtiollisten vaalien yhteydessä, eli jo kuusi kertaa. Siitä on syntynyt eräänlainen perinne tänne puheenvuoroon. Kilpailun suosio on kasvanut joka ainoalla kerralla. Tällä kertaa  mukana oli 53 hyväksyttyä veikkausta. Ehkä suosioon tällä kertaa vaikutti myös se, että puheenvuoron ylläpito nosti sen karuselliin. Kiitos siitä!

Sitten itse kilpailuun. Presidentti Niinistön murskaava suosio yllätti valtaosan veikkaajista, mutta ei aivan kaikkia. Jälleen kerran osoittautui todeksi, että ns. "kotiinpäinvetäminen" ja omien toiveiden tuominen tähän kilpailuun ei johda hyvään tulokseen. Todelliset asiantuntijat ja pätevät ennustajat kuitenkin tälläkin kerralla erottuivat massasta selvästi. Sitten oli ennustajia , jotka olivat hajulla tilanteesta ja sitten ne muut mukana olijat. Veikkaukset vaihtelivat runsaan 4:n ja runsaan 40:n virhepisteen välillä.

Sitten tuloksiin. Parhaiten ennustivat seuraavat:

1. Manu Korkman 4,5 virhepistettä

2. Jaettu toinen sija  Vesa-Matti Saarakkala ja Harri Mulari molemmat 6,9

 

 

Seuraavat veikkaajat olivat kaukana perässä.

Raati julistaa täten presidentinvaalin 2018 Ennustajaeukoksi  Manu Korkmanin!  Raati edellyttää tittelin haltijalta arvokasta käytöstä!

Äänestysprosentin veikkaaminen oli paljon tasaisempaa. Kaksi veikkaajaa antoi täysin oikean arvion ja pari erehtyi vain kymmenyksellä. Täysin oikein veikanneet olivat 

Vesa-Matti Saarakkala ja Börje Uimonen

Desimaalilla erehtyivät 

Pertti Jukkara ja Ritva Puolakka

Jälleen kerran rehti kilpailu on käyty. Onnittelut onnistuneille ja kiitos kaikille osanottajille.

 

Edit. Korjattu tarkistuslaskennassa havaittu 0,2 virhepisteen virhe Harri Mularin tulokseen. Korjattu klo 18.50. Tarkistuslaskennan seurauksena Harri Mulari nousi kolmannelta sijaltaan jaetulle toiselle sijalle.

 

 

 

]]>
90 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250038-ennustajaeukko-kilpailun-tuloksen-julistaminen#comments Kotimaa Ennustajaeukko-kilpailu Presidentinvaalit 2018 Mon, 29 Jan 2018 13:52:00 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250038-ennustajaeukko-kilpailun-tuloksen-julistaminen
Vzgljad: Väyrynen oli Venäjälle mieluisin presidenttiehdokas http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250037-vzgljad-vayrynen-oli-venajalle-mieluisin-presidenttiehdokas <p>Kremliä lähellä oleva Vzgljad-lehti jakaa tänään suomalaisia poliitikkoja vuohiin ja lampaisiin. Juttu muistuttaa tyyliltään vanhoja Pravdan artikkeleita suomettumisajalta. Niistä luettiin aikanaan Suomessa jokainen pilkku ja välimerkki, kun etsittiin vihjeitä siitä, miten Neuvostoliiton johto Suomeen suhtautui.</p><p>Lehden mukaan Venäjän edun mukaista olisi ollut, että Paavo Väyrynen olisi valittu presidentiksi. Väyrynen on lehden mukaan euroskeptikko ja vastustaa Venäjä-pakotteita ja Suomen Nato-jäsenyyttä. Pekka Haavisto ei olisi ollut Venäjän kannalta &quot;huonoin vaihtoehto,&quot; kirjoittaa Vzgljad, koska Haavisto kannattaa &quot;dialogia&quot; Venäjän kanssa ja vastustaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>Presidentiksi uudelleen valitun Sauli Niinistön osalta lehti mainitsee jo otsikossa, että Niinistö on &quot;kiskonut&quot; Suomea kohti Natoa, ja myöhemmin tekstissä että &quot;venäläisvastainen retoriikka&quot; ja &quot;venäläisvastainen vainoharha&quot; on Suomessa Niinistön kaudella &quot;merkittävästi&quot; lisääntynyt. Toisaalta lehti antaa ymmärtää, ettei Niinistö halua viedä Suomea Natoon vastoin kansan selvästi ilmaistua mielipidettä. Lehti tuntuisi kiittelevän sitä, että Niinistö on vieraillut viime vuosina muutaman kerran Venäjällä.</p><p>Jutun ehdoton pahis on puolustusministeri Jussi Niinistö, &quot;vannoutunut nationalisti,&quot; jonka puheet &quot;viidennestä kolonnasta&quot; kaksoiskansalaisuuskysymyksessä lehti on pannut tarkasti merkille. Jussi Niinistön syntilistalle lasketaan myös 9.11.2017 solmittu ilmasta-maahan täsmäaseita koskeva sopimus Naton kanssa.</p><p>Tämän lähes viralliselta taholta tulleen artikkelin perusteella Suomen Nato-jäsenyys on selkeästi Venäjän kannalta sen Suomen suhteiden ydinkysymys, jonka ympärillä kaikki pyörii. Venäjälle ei näköjään riitä se, että suomalaiset ovat asettuneet talutusnuoraansa ja äänestivät presidentinvaaleissa 98,5 -prosenttisesti Nato-vastaisia ehdokkaita. Jäljelle jää epäily Sauli Niinistön todellisia motiiveja kohtaan.</p><p><a href="https://vz.ru/politics/2018/1/29/905631.html" title="https://vz.ru/politics/2018/1/29/905631.html">https://vz.ru/politics/2018/1/29/905631.html</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kremliä lähellä oleva Vzgljad-lehti jakaa tänään suomalaisia poliitikkoja vuohiin ja lampaisiin. Juttu muistuttaa tyyliltään vanhoja Pravdan artikkeleita suomettumisajalta. Niistä luettiin aikanaan Suomessa jokainen pilkku ja välimerkki, kun etsittiin vihjeitä siitä, miten Neuvostoliiton johto Suomeen suhtautui.

Lehden mukaan Venäjän edun mukaista olisi ollut, että Paavo Väyrynen olisi valittu presidentiksi. Väyrynen on lehden mukaan euroskeptikko ja vastustaa Venäjä-pakotteita ja Suomen Nato-jäsenyyttä. Pekka Haavisto ei olisi ollut Venäjän kannalta "huonoin vaihtoehto," kirjoittaa Vzgljad, koska Haavisto kannattaa "dialogia" Venäjän kanssa ja vastustaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä.

Presidentiksi uudelleen valitun Sauli Niinistön osalta lehti mainitsee jo otsikossa, että Niinistö on "kiskonut" Suomea kohti Natoa, ja myöhemmin tekstissä että "venäläisvastainen retoriikka" ja "venäläisvastainen vainoharha" on Suomessa Niinistön kaudella "merkittävästi" lisääntynyt. Toisaalta lehti antaa ymmärtää, ettei Niinistö halua viedä Suomea Natoon vastoin kansan selvästi ilmaistua mielipidettä. Lehti tuntuisi kiittelevän sitä, että Niinistö on vieraillut viime vuosina muutaman kerran Venäjällä.

Jutun ehdoton pahis on puolustusministeri Jussi Niinistö, "vannoutunut nationalisti," jonka puheet "viidennestä kolonnasta" kaksoiskansalaisuuskysymyksessä lehti on pannut tarkasti merkille. Jussi Niinistön syntilistalle lasketaan myös 9.11.2017 solmittu ilmasta-maahan täsmäaseita koskeva sopimus Naton kanssa.

Tämän lähes viralliselta taholta tulleen artikkelin perusteella Suomen Nato-jäsenyys on selkeästi Venäjän kannalta sen Suomen suhteiden ydinkysymys, jonka ympärillä kaikki pyörii. Venäjälle ei näköjään riitä se, että suomalaiset ovat asettuneet talutusnuoraansa ja äänestivät presidentinvaaleissa 98,5 -prosenttisesti Nato-vastaisia ehdokkaita. Jäljelle jää epäily Sauli Niinistön todellisia motiiveja kohtaan.

https://vz.ru/politics/2018/1/29/905631.html

 

]]>
11 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250037-vzgljad-vayrynen-oli-venajalle-mieluisin-presidenttiehdokas#comments Presidentinvaalit 2018 Putinin Venäjä Mon, 29 Jan 2018 13:49:06 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250037-vzgljad-vayrynen-oli-venajalle-mieluisin-presidenttiehdokas
Kolmen ääripään ehdokkaat ja Torvalds http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250032-kolmen-aaripaan-ehdokkaat-ja-torvalds <p>Monet pitivät presidentinvaaleja 2018 tylsinä ja ennalta-arvattavina vaaleina. Ennalta-arvattavat ne ehkä olivatkin, mutta tietynlainen latteus mene suurimmilta osin&nbsp;vaalitenttien piikkiin, jotka toistivat ummehtuneita kaavoja muun muassa Naton ja muun militarismin osalta, minkä lisäksi aktiivimallin ruotiminen sai ehkä yllättävänkin paljon ruutuaikaa siihen nähden, ettei sisäpolitiikka varsinaisesti kuulu presidentin tontille &ndash; suurta yleisöä kiinnostava arvokysymys toki aktiivimallikin. Muutama valonpilkahdus koettiin, kun ruotsinkielisen Ylen keskustelussa nostettiin esiin feministinen ulkopolitiikka ja viimeisessä tentissä pandojen myötä ihmisoikeusasiat. Toimittajien tekemät haastot jäivät ryhmätenteissä vajaiksi ja esimerkiksi tiettyjä hiljaisesti hyväksyttyjä termejä olisi pitänyt käsitellä paljon tarkemmin. Näihin termeihin kuuluvat muun muassa &rdquo;tolkun ihmiset&rdquo; ja &rdquo;rajat kiinni&rdquo; -retoriikka. Hyvin nukutun yön jälkeen jakaisin presidentinvaalien ehdokkaat kolmeen alaryhmään:</p><p><strong>&rdquo;Tolokun immeiset&rdquo;</strong></p><p>&rdquo;Tolkun ihminen&rdquo; on kirjailija Jyri Paretskoin <a href="http://www.iisalmensanomat.fi/news/tolkun-ihmiset/">lanseeraama</a> termi, jota Sauli Niinistö on alkanut käyttämään ja joka on sitä kautta vakiintunut salonkikelpoiseksi ilmaisuksi. Mikä sitten on tämä tolkkua täynnä oleva ihmisyksilö?&nbsp;Termi kuvastaa tietynlaista keskitien kulkijaa, joka kuvittelee omaavansa suhteellisen arvoliberaalin ajattelupohjan yleisellä tasolla, muttei välttämättä koskaan tuo sitä esiin julkisessa keskustelussa. Se on ääripäiden välissä oleva hiljainen enemmistö kansasta, joka mieluummin vaikenee kuin toimii. Tämä tolkun ihminen kuvaa valitettavan usein niitä tilanteita julkisissa tiloissa, kun eri vähemmistöjen edustajia vastaan saatetaan hyökätä verbaalisesti ilman että kukaan puuttuu asiaan. Tolkun ihminen on viimeiseen asti korrektisti käyttäytyvä piilodiplomaatti, joka ei osoita minkäänlaisia ääripäiden tunnetiloja, vaan on valmis toteuttamaan tolkun aatetta marttyyrimaisesti viimeiseen hengenvetoonsa asti. &rdquo;Tolkku&rdquo; on normalisoitunut hyvin vääristyneellä tavalla. Siitä on tullut ihailtava asia, joka on antanut uuden nimen &rdquo;rationaaliselle&rdquo; ajattelulle, jonka myötä ihminen voi pestä kätensä ja olla ottamatta kantaa yhtään mihinkään. Se on luonut orastavan kasvualustan hiljaiselle hyväksynnälle, joka pönkittää vastakkainasettelun, leimaamisen, vihan ja pelon politiikkaa sekä yhteiskunnallista ilmapiiriä.</p><p>Niinistö ja Matti Vanhanen edustivat tolkun ääntä ottamatta sen suuremmin kantaa asioihin puolesta taikka vastaan. Molemmat ovat työkenttänsä konkareita ja erottuvat toki laajalla yleisosaamisellaan eri politiikan osa-alueilla, mutta näissä vaaleissa heidän retoriikkansa pyöri latteuden, varovaisuuden ja totaalisen mitäänsanomattomuuden ympärillä. Niinistön ei toki muuta tarvinnutkaan tehdä, sillä tylsyys ja vakaus olivat näiden presidentinvaalien luottohevosia. Hän sai ikään kuin seilata omassa turvallisessa kuplassaan ilman, että häntä olisi sen kummemmin haastettu median toimesta. Tässä lieneekin tolkku-ideologian poliittinen nerokkuus Niinistön osalta &ndash; mistä lähdet haastamaan ihmistä, joka ei lähtökohteisestikaan ota kantaa juuri mihinkään, vaan pysyttelee jatkuvasti harmaiden vyöhykkeiden rajapinnoilla?</p><p><strong>&rdquo;Rock, rauha ja rakkaus&rdquo;</strong></p><p>Toiseen ryhmään luokittelisin Haaviston, Haataisen ja Kyllösen. He puhuivat niin sanotuista punavihreistä teemoista, kuten ilmastonmuutoksesta, globaalista vastuusta, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Sanoisin, että Haatainen ja Kyllönen esiintyivät erittäin hyvin edukseen juuri niillä osa-alueilla, joilla olisi ajatellut Haaviston varastavan valokeilan Niinistön kanssa kamppaillessaan. Erityisen hienona asiana pidän sitä, että tämä kolmikko reagoi ajoittain siihen vastakkain asettelevaan ja ihmisten turvattomuutta lisäävään puheeseen, jota Laura Huhtasaari vaalitenteissä systemaattisesti tuotti. Yhdenvertaisuuteen ja ilmastonmuutokseen on herätty laajalla rintamalla Suomessa, mistä käy Haavistoa, Haataista ja Kyllöstä kiittäminen näiden presidentinvaalien puitteissa. Rockin, rauhan ja rakkauden ero tolkun ihmiseen on siinä, että ensiksi mainittu uskaltaa seistä vahvasti arvoliberalismin takana ja tarttuu tilaisuuden tullen toimeen sen puolustamiseksi ja edistämiseksi, siinä missä &rdquo;tolkuttelija&rdquo; hyssyttelee kuvitteellisen konsensuksen ylläpitämiseksi.</p><p><strong>&rdquo;Protektionistit&rdquo;</strong></p><p>Protektionismi kuvaa sisäänpäinkääntyneisyyttä, jolla pyritään vahvistamaan kansallistunnetta ja niin sanottuja &rdquo;perinteisiä arvoja&rdquo;, joiden myötä flirttaillaan nationalismin kanssa. Protektionisti elää vastakkainasetteluista, jotka ovat bensaa potentiaalisten äänestäjien epävarmuuden kokemuksille. Huhtasaari edusti tätä äärilaitaa omilla löyhillä &rdquo;rajat kiinni&rdquo; -heitoillaan, joita olisi tenttien&nbsp;juontajien toimesta pitänyt haastaa paljon aktiivisemmin (poikkeuksena lähinnä Ylen Kirsi Heikel Huhtasaaren <a href="https://areena.yle.fi/1-4297507"><u>yksilötentissä</u></a>). Perussuomalaisten yleistä poliittista keskustelua seuraamalla on varsin vaikea löytää niitä rakentavia ja asioita edistäviä ehdotuksia, jotka eivät perustuisi pelon ja vihan lietsomiseen. Puolue on esiintynyt olevansa &rdquo;pienen ihmisen asialla&rdquo;, mutta tämä pienuus näyttää lähinnä kuvastavan heidän poliittisen agendansa pienuutta, eli yksipuolisuutta ja ohkaisuutta. Huhtasaaren puheet vetoavat yhteiskunnallista osattomuutta kokeviin ja hänen retoriikkansa luo samalla turvattomuuden tunnetta esimerkiksi eri vähemmistöryhmien ihmisille. Hänen lisäksi todellinen teflonpoliitikko Paavo Väyrynen flirttailee nykyään protektionismin kanssa muun muassa EU- ja valuuttapuheillaan, mutta on Huhtasaarta paljon salonkikelpoisempi hahmo. Väyrynen on taitava välttelemään aiheita, jotka herättäisivät sen suurempaa poliittista kuohuntaa, mikä kuvastanee hyvin hänen keskustalaisia juuriaan. Väyrysessä yhdistyi näissä presidentinvaaleissa Matti Vanhasen harmaus, Laura Huhtasaaren protektionistinen vastakkainasettelu ja omaleimainen &rdquo;väyrysmäinen mukiinmenevyys&rdquo;, josta löytyy tiettyjä yhtäläisyyksiä Timo Soinin kepeitä letkautuksia täynnä olevaan esiintymiseen.</p><p><strong>Torvalds &ndash; &rdquo;väsynyt riikinkukko&rdquo;?</strong></p><p>Nils Torvaldsia on vaikea niputtaa mihinkään edellä mainittuun kategoriaan. Hän edusti EU-myönteisyyttä ja oli periaatteessa arvoliberaali oikeistoon päin kallella oleva vaihtoehto. Hän ei kuitenkaan päässyt valokeilaan missään asiapitoisessa keskustelussa, sillä nimenomaan Nato-teema nousi vaalitenttien kolutuimmaksi, ummehtuneimmaksi ja väsyneimmäksi aiheeksi. Torvalds jäi lähinnä mieleen riikinkukon lailla erottuvista sukkavalinnoistaan, väsyneestä ja kärttyisästä yleisilmeestään, luennoivasta puhetavastaan sekä Helsingin Kallion kirkossa laukomastaan &rdquo;setämäisestä&rdquo; ja seksistisestä kommentistaan Kyllöseen kohdistuen &ndash; tuskin aivan sitä optimaalisinta julkisuutta, jota arvoliberaali ja monilta osin sliipattu RKP toivoisi.</p><p><strong>Summa summarum</strong></p><p>Vaikka presidentinvaalit 2018 olivat monen mielestä &rdquo;turhat, tylsät ja mitäänsanomattomat&rdquo;, haluaisin lopuksi nostaa esiin kolme tärppiä, joihin kiinnittäisin huomiota vaaleja analysoitaessa.</p><p>1)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Viimeisimmän vuoden aikana Kokoomuksen (kärki)ehdokkaat ovat tehneet pesäeroa omaan emopuolueeseen valtakunnallisissa vaaleissa. Näin kävi Jan Vapaavuoren kampanjassa Helsingin kunnallisvaaleissa, jolloin Vapaavuoren koko vaali-ilme oli irrallaan muun Kokoomuksen vastaavasta. Presidentinvaaleihin Niinistö asettui ehdolle valitsijayhdistyksen kautta, välttäen mahdollisen leimautumisen oikeiston ehdokkaana. Onko tässä kyse yksittäistapauksista, Kokoomuksen tietoisesta valinnasta vai sisäisestä ristiriidasta? Miksi ei enää haluta tunnustaa poliittista väriä?</p><p>2)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Huhtasaaren äänimäärä oli isompi kuin Haataisen ja Kyllösen yhteensä. Ehkä odotettavissa ollut tulos sekin, mutta mitä tämä kertoo Suomen nykytilasta muun muassa eriarvoistumiseen, osattomuuteen ja vastakkainasetteluun liittyen? Kuinka turvallinen paikka Suomi on niille ihmisille, jotka eivät yksioikoisesti asetu niin sanotun valtaväestön ja &rdquo;kantasuomalaisuuden&rdquo; lokeroon? Miten perussuomalaisen politiikan viesti vaikuttaa enenevässä määrin niihin ihmisiin, jotka kokevat vahvaa yhteiskunnallista ulkopuolisuutta ja etsivät syntipukkeja oman asemansa pönkittämiseksi?</p><p>3)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Miten niin sanotun tolkun ihmisen -retoriikka lähtee kehittymään? Onko kyseessä hetkellisesti keskusteluissa pyörivä termi vaiko sen vääristynyttä puolta hegemoniallisesti vahvistava nousukausi, jonka myötä kultaisen keskitien kulkeminen tarkoittaa yhä useammin kantaaotaamattomuutta? Miten tämä &rdquo;tolkku&rdquo; vaikuttaa ihmisten arvomaailmaan ja sitä kautta laajemmin käyttäytymiseen kanssaihmisiä kohtaan?</p><p>Laura Huhtasaari <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/kommentti-laura-huhtasaaren-vaalitappio-ei-ole-niin-ruma-kuin-luvut-antavat-ymmartaa-200703248/"><u>totesi</u></a> vaali-iltana, että &rdquo;perussuomalaisista on tulossa uusi normaali&rdquo;. Tämä summaa hyvin koko vaalien lopputuloksen ja niiden jälkeisen kysymysmerkin &ndash; mistä on oikeasti tulossa uusi normaali Suomessa ja mitä se pitää sisällään kenellekin? Mikä on nyt se yleinen ja yhteinen arvopohja, josta tasavallan presidentti Sauli Niinistö Suomea seuraavat kuusi vuotta johtaa?</p> Monet pitivät presidentinvaaleja 2018 tylsinä ja ennalta-arvattavina vaaleina. Ennalta-arvattavat ne ehkä olivatkin, mutta tietynlainen latteus mene suurimmilta osin vaalitenttien piikkiin, jotka toistivat ummehtuneita kaavoja muun muassa Naton ja muun militarismin osalta, minkä lisäksi aktiivimallin ruotiminen sai ehkä yllättävänkin paljon ruutuaikaa siihen nähden, ettei sisäpolitiikka varsinaisesti kuulu presidentin tontille – suurta yleisöä kiinnostava arvokysymys toki aktiivimallikin. Muutama valonpilkahdus koettiin, kun ruotsinkielisen Ylen keskustelussa nostettiin esiin feministinen ulkopolitiikka ja viimeisessä tentissä pandojen myötä ihmisoikeusasiat. Toimittajien tekemät haastot jäivät ryhmätenteissä vajaiksi ja esimerkiksi tiettyjä hiljaisesti hyväksyttyjä termejä olisi pitänyt käsitellä paljon tarkemmin. Näihin termeihin kuuluvat muun muassa ”tolkun ihmiset” ja ”rajat kiinni” -retoriikka. Hyvin nukutun yön jälkeen jakaisin presidentinvaalien ehdokkaat kolmeen alaryhmään:

”Tolokun immeiset”

”Tolkun ihminen” on kirjailija Jyri Paretskoin lanseeraama termi, jota Sauli Niinistö on alkanut käyttämään ja joka on sitä kautta vakiintunut salonkikelpoiseksi ilmaisuksi. Mikä sitten on tämä tolkkua täynnä oleva ihmisyksilö? Termi kuvastaa tietynlaista keskitien kulkijaa, joka kuvittelee omaavansa suhteellisen arvoliberaalin ajattelupohjan yleisellä tasolla, muttei välttämättä koskaan tuo sitä esiin julkisessa keskustelussa. Se on ääripäiden välissä oleva hiljainen enemmistö kansasta, joka mieluummin vaikenee kuin toimii. Tämä tolkun ihminen kuvaa valitettavan usein niitä tilanteita julkisissa tiloissa, kun eri vähemmistöjen edustajia vastaan saatetaan hyökätä verbaalisesti ilman että kukaan puuttuu asiaan. Tolkun ihminen on viimeiseen asti korrektisti käyttäytyvä piilodiplomaatti, joka ei osoita minkäänlaisia ääripäiden tunnetiloja, vaan on valmis toteuttamaan tolkun aatetta marttyyrimaisesti viimeiseen hengenvetoonsa asti. ”Tolkku” on normalisoitunut hyvin vääristyneellä tavalla. Siitä on tullut ihailtava asia, joka on antanut uuden nimen ”rationaaliselle” ajattelulle, jonka myötä ihminen voi pestä kätensä ja olla ottamatta kantaa yhtään mihinkään. Se on luonut orastavan kasvualustan hiljaiselle hyväksynnälle, joka pönkittää vastakkainasettelun, leimaamisen, vihan ja pelon politiikkaa sekä yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Niinistö ja Matti Vanhanen edustivat tolkun ääntä ottamatta sen suuremmin kantaa asioihin puolesta taikka vastaan. Molemmat ovat työkenttänsä konkareita ja erottuvat toki laajalla yleisosaamisellaan eri politiikan osa-alueilla, mutta näissä vaaleissa heidän retoriikkansa pyöri latteuden, varovaisuuden ja totaalisen mitäänsanomattomuuden ympärillä. Niinistön ei toki muuta tarvinnutkaan tehdä, sillä tylsyys ja vakaus olivat näiden presidentinvaalien luottohevosia. Hän sai ikään kuin seilata omassa turvallisessa kuplassaan ilman, että häntä olisi sen kummemmin haastettu median toimesta. Tässä lieneekin tolkku-ideologian poliittinen nerokkuus Niinistön osalta – mistä lähdet haastamaan ihmistä, joka ei lähtökohteisestikaan ota kantaa juuri mihinkään, vaan pysyttelee jatkuvasti harmaiden vyöhykkeiden rajapinnoilla?

”Rock, rauha ja rakkaus”

Toiseen ryhmään luokittelisin Haaviston, Haataisen ja Kyllösen. He puhuivat niin sanotuista punavihreistä teemoista, kuten ilmastonmuutoksesta, globaalista vastuusta, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Sanoisin, että Haatainen ja Kyllönen esiintyivät erittäin hyvin edukseen juuri niillä osa-alueilla, joilla olisi ajatellut Haaviston varastavan valokeilan Niinistön kanssa kamppaillessaan. Erityisen hienona asiana pidän sitä, että tämä kolmikko reagoi ajoittain siihen vastakkain asettelevaan ja ihmisten turvattomuutta lisäävään puheeseen, jota Laura Huhtasaari vaalitenteissä systemaattisesti tuotti. Yhdenvertaisuuteen ja ilmastonmuutokseen on herätty laajalla rintamalla Suomessa, mistä käy Haavistoa, Haataista ja Kyllöstä kiittäminen näiden presidentinvaalien puitteissa. Rockin, rauhan ja rakkauden ero tolkun ihmiseen on siinä, että ensiksi mainittu uskaltaa seistä vahvasti arvoliberalismin takana ja tarttuu tilaisuuden tullen toimeen sen puolustamiseksi ja edistämiseksi, siinä missä ”tolkuttelija” hyssyttelee kuvitteellisen konsensuksen ylläpitämiseksi.

”Protektionistit”

Protektionismi kuvaa sisäänpäinkääntyneisyyttä, jolla pyritään vahvistamaan kansallistunnetta ja niin sanottuja ”perinteisiä arvoja”, joiden myötä flirttaillaan nationalismin kanssa. Protektionisti elää vastakkainasetteluista, jotka ovat bensaa potentiaalisten äänestäjien epävarmuuden kokemuksille. Huhtasaari edusti tätä äärilaitaa omilla löyhillä ”rajat kiinni” -heitoillaan, joita olisi tenttien juontajien toimesta pitänyt haastaa paljon aktiivisemmin (poikkeuksena lähinnä Ylen Kirsi Heikel Huhtasaaren yksilötentissä). Perussuomalaisten yleistä poliittista keskustelua seuraamalla on varsin vaikea löytää niitä rakentavia ja asioita edistäviä ehdotuksia, jotka eivät perustuisi pelon ja vihan lietsomiseen. Puolue on esiintynyt olevansa ”pienen ihmisen asialla”, mutta tämä pienuus näyttää lähinnä kuvastavan heidän poliittisen agendansa pienuutta, eli yksipuolisuutta ja ohkaisuutta. Huhtasaaren puheet vetoavat yhteiskunnallista osattomuutta kokeviin ja hänen retoriikkansa luo samalla turvattomuuden tunnetta esimerkiksi eri vähemmistöryhmien ihmisille. Hänen lisäksi todellinen teflonpoliitikko Paavo Väyrynen flirttailee nykyään protektionismin kanssa muun muassa EU- ja valuuttapuheillaan, mutta on Huhtasaarta paljon salonkikelpoisempi hahmo. Väyrynen on taitava välttelemään aiheita, jotka herättäisivät sen suurempaa poliittista kuohuntaa, mikä kuvastanee hyvin hänen keskustalaisia juuriaan. Väyrysessä yhdistyi näissä presidentinvaaleissa Matti Vanhasen harmaus, Laura Huhtasaaren protektionistinen vastakkainasettelu ja omaleimainen ”väyrysmäinen mukiinmenevyys”, josta löytyy tiettyjä yhtäläisyyksiä Timo Soinin kepeitä letkautuksia täynnä olevaan esiintymiseen.

Torvalds – ”väsynyt riikinkukko”?

Nils Torvaldsia on vaikea niputtaa mihinkään edellä mainittuun kategoriaan. Hän edusti EU-myönteisyyttä ja oli periaatteessa arvoliberaali oikeistoon päin kallella oleva vaihtoehto. Hän ei kuitenkaan päässyt valokeilaan missään asiapitoisessa keskustelussa, sillä nimenomaan Nato-teema nousi vaalitenttien kolutuimmaksi, ummehtuneimmaksi ja väsyneimmäksi aiheeksi. Torvalds jäi lähinnä mieleen riikinkukon lailla erottuvista sukkavalinnoistaan, väsyneestä ja kärttyisästä yleisilmeestään, luennoivasta puhetavastaan sekä Helsingin Kallion kirkossa laukomastaan ”setämäisestä” ja seksistisestä kommentistaan Kyllöseen kohdistuen – tuskin aivan sitä optimaalisinta julkisuutta, jota arvoliberaali ja monilta osin sliipattu RKP toivoisi.

Summa summarum

Vaikka presidentinvaalit 2018 olivat monen mielestä ”turhat, tylsät ja mitäänsanomattomat”, haluaisin lopuksi nostaa esiin kolme tärppiä, joihin kiinnittäisin huomiota vaaleja analysoitaessa.

1)      Viimeisimmän vuoden aikana Kokoomuksen (kärki)ehdokkaat ovat tehneet pesäeroa omaan emopuolueeseen valtakunnallisissa vaaleissa. Näin kävi Jan Vapaavuoren kampanjassa Helsingin kunnallisvaaleissa, jolloin Vapaavuoren koko vaali-ilme oli irrallaan muun Kokoomuksen vastaavasta. Presidentinvaaleihin Niinistö asettui ehdolle valitsijayhdistyksen kautta, välttäen mahdollisen leimautumisen oikeiston ehdokkaana. Onko tässä kyse yksittäistapauksista, Kokoomuksen tietoisesta valinnasta vai sisäisestä ristiriidasta? Miksi ei enää haluta tunnustaa poliittista väriä?

2)      Huhtasaaren äänimäärä oli isompi kuin Haataisen ja Kyllösen yhteensä. Ehkä odotettavissa ollut tulos sekin, mutta mitä tämä kertoo Suomen nykytilasta muun muassa eriarvoistumiseen, osattomuuteen ja vastakkainasetteluun liittyen? Kuinka turvallinen paikka Suomi on niille ihmisille, jotka eivät yksioikoisesti asetu niin sanotun valtaväestön ja ”kantasuomalaisuuden” lokeroon? Miten perussuomalaisen politiikan viesti vaikuttaa enenevässä määrin niihin ihmisiin, jotka kokevat vahvaa yhteiskunnallista ulkopuolisuutta ja etsivät syntipukkeja oman asemansa pönkittämiseksi?

3)      Miten niin sanotun tolkun ihmisen -retoriikka lähtee kehittymään? Onko kyseessä hetkellisesti keskusteluissa pyörivä termi vaiko sen vääristynyttä puolta hegemoniallisesti vahvistava nousukausi, jonka myötä kultaisen keskitien kulkeminen tarkoittaa yhä useammin kantaaotaamattomuutta? Miten tämä ”tolkku” vaikuttaa ihmisten arvomaailmaan ja sitä kautta laajemmin käyttäytymiseen kanssaihmisiä kohtaan?

Laura Huhtasaari totesi vaali-iltana, että ”perussuomalaisista on tulossa uusi normaali”. Tämä summaa hyvin koko vaalien lopputuloksen ja niiden jälkeisen kysymysmerkin – mistä on oikeasti tulossa uusi normaali Suomessa ja mitä se pitää sisällään kenellekin? Mikä on nyt se yleinen ja yhteinen arvopohja, josta tasavallan presidentti Sauli Niinistö Suomea seuraavat kuusi vuotta johtaa?

]]>
11 http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250032-kolmen-aaripaan-ehdokkaat-ja-torvalds#comments Kotimaa Arvojohtajuus Presidentinvaalit 2018 Rajat kiinni Sauli Niinistö Tolkun ihmiset Mon, 29 Jan 2018 12:53:05 +0000 Touko Niinimäki http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250032-kolmen-aaripaan-ehdokkaat-ja-torvalds
Kovat arvot voittivat http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250016-kovat-arvot-voittivat <p>Yleensä vaalien jälkeen moni sanoo, <em>että vaalit on käyty ja pulinat pois. </em>Kyllä, presidentinvaalit ovat ohi ja kaikki sujui ilmeisesti hyvin, kuten demokraattisessa maassa kuuluuu ollakin. Demokraattisessa maassa demokraattinen vaalitulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sananvapaudesta pitäisi luopua. Vaaleja ja vaalituloksia saa ja pitää analysoida.</p><p>Sauli Niinistö sai 1,87 miljoonaa ääntä. Se on 62,7% annetuista äänistä. Äänestysaktiivisuus oli matala verrattuna edellisiin presidenttivaaleihin. Kotimaassa se oli alle 70 prosenttia.&nbsp;</p><p>Moni nyt miettii millaisen presidentin saimme. Vaalien alla minullekin ojennettiin Niinistön mainos. Koska olen erityisesti kiinnostunut maahanmuuton ympärillä käyvästä keskustelusta, olen jonkin verran lukenut presidentin kommentteja. Aina en ole&nbsp;ollut hänen kanssaan samaa mieltä.</p><p>Vaalimainoksessa on sanoja, jotka kertovat paljon presidentin arvomaailmasta.</p><p>&rdquo;UUSI AIKA ON VAATIVA ja olla osallinen, tuntea niin, on ihmiselle vaikeampaa. Köyhälle, kun yleinen hyvinvointi muutoin lisääntyy. Tai taitamattomalle, kun digielämä sykkii. Sille nuorelle, joka jo varhain saa huonoja vaikutteita saamatta mistään hyvästä otetta. Entä maahanmuuttajalle, joka tuntee vain muuttaneensa&rdquo; Suomi on edelleen vähiten hauras maa, jos pidämme kaikki osallisina.&rdquo;</p><p>Noiden sanojen vieressä lukee isompana: &rdquo;Pitäisi pyrkiä enemmänkin ymmärtämään kuin tahallaan väärin ymmärtämään toisiamme.&rdquo; Sillä uhalla, että minua sanotaan väärinymmärtäjäksi, tässä kommenttini sitaatista, jossa ihminen on aina itse vastuussa.&nbsp;</p><p>Köyhälle elämä on vaikeaa, kun hän kadehtii hyvinvoivia eikä sen takia, että hallituksen päätökset ajavat hänet ahtaalle.</p><p>Taitamattomalla on vaikeaa, koska muut ovat digielämässä taitavia, muttei siksi, että toisilla on pääsy digipalveluihin ja toisilla ei.</p><p>Nuorten kohdalla nuo sanat ovat aika kovia, koska moni isä ja äiti yrittää kovasti olla esimerkillinen omalle lapselleen, mutta kaikki nuoret eivät pääse vaikkapa lukioon, koska lukion kirjat, tietokone ja matka maksavat. Yliopiston opiskelijat tietävät kuinka kireää elämä on, ja moni tekee töitä opintojensa ohella. Kesätyöpaikkoja on vähemmän kuin ennen, ja moni nuori jää oravanpyörään ilman työkokemusta.</p><p>Ja se maahanmuuttaja, yhtäkkiä hän on passiivinen oleskelija vain. Se lause ei imartele meitä, jotka siivoamme, ajamme busseja, opetamme, käännämme, hoivaamme, opiskelemme ja toivomme ennen kaikkea mahdollisuuksia näyttää kykymme.</p><p>Kovat arvot voittivat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleensä vaalien jälkeen moni sanoo, että vaalit on käyty ja pulinat pois. Kyllä, presidentinvaalit ovat ohi ja kaikki sujui ilmeisesti hyvin, kuten demokraattisessa maassa kuuluuu ollakin. Demokraattisessa maassa demokraattinen vaalitulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sananvapaudesta pitäisi luopua. Vaaleja ja vaalituloksia saa ja pitää analysoida.

Sauli Niinistö sai 1,87 miljoonaa ääntä. Se on 62,7% annetuista äänistä. Äänestysaktiivisuus oli matala verrattuna edellisiin presidenttivaaleihin. Kotimaassa se oli alle 70 prosenttia. 

Moni nyt miettii millaisen presidentin saimme. Vaalien alla minullekin ojennettiin Niinistön mainos. Koska olen erityisesti kiinnostunut maahanmuuton ympärillä käyvästä keskustelusta, olen jonkin verran lukenut presidentin kommentteja. Aina en ole ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

Vaalimainoksessa on sanoja, jotka kertovat paljon presidentin arvomaailmasta.

”UUSI AIKA ON VAATIVA ja olla osallinen, tuntea niin, on ihmiselle vaikeampaa. Köyhälle, kun yleinen hyvinvointi muutoin lisääntyy. Tai taitamattomalle, kun digielämä sykkii. Sille nuorelle, joka jo varhain saa huonoja vaikutteita saamatta mistään hyvästä otetta. Entä maahanmuuttajalle, joka tuntee vain muuttaneensa” Suomi on edelleen vähiten hauras maa, jos pidämme kaikki osallisina.”

Noiden sanojen vieressä lukee isompana: ”Pitäisi pyrkiä enemmänkin ymmärtämään kuin tahallaan väärin ymmärtämään toisiamme.” Sillä uhalla, että minua sanotaan väärinymmärtäjäksi, tässä kommenttini sitaatista, jossa ihminen on aina itse vastuussa. 

Köyhälle elämä on vaikeaa, kun hän kadehtii hyvinvoivia eikä sen takia, että hallituksen päätökset ajavat hänet ahtaalle.

Taitamattomalla on vaikeaa, koska muut ovat digielämässä taitavia, muttei siksi, että toisilla on pääsy digipalveluihin ja toisilla ei.

Nuorten kohdalla nuo sanat ovat aika kovia, koska moni isä ja äiti yrittää kovasti olla esimerkillinen omalle lapselleen, mutta kaikki nuoret eivät pääse vaikkapa lukioon, koska lukion kirjat, tietokone ja matka maksavat. Yliopiston opiskelijat tietävät kuinka kireää elämä on, ja moni tekee töitä opintojensa ohella. Kesätyöpaikkoja on vähemmän kuin ennen, ja moni nuori jää oravanpyörään ilman työkokemusta.

Ja se maahanmuuttaja, yhtäkkiä hän on passiivinen oleskelija vain. Se lause ei imartele meitä, jotka siivoamme, ajamme busseja, opetamme, käännämme, hoivaamme, opiskelemme ja toivomme ennen kaikkea mahdollisuuksia näyttää kykymme.

Kovat arvot voittivat.

]]>
34 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250016-kovat-arvot-voittivat#comments Köyhät Maahanmuutto Nuoret Presidentinvaalit 2018 Sauli Niinistö Mon, 29 Jan 2018 09:41:18 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250016-kovat-arvot-voittivat
Kansallismielisyys voitti – vasemmisto kyykkäsi http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250011-kansallismielisyys-voitti-vasemmisto-kyykkasi <p>Laura Huhtasaari ja perussuomalaiset olivat näiden vaalien selkeät voittajat. Ensimmäisen kauden kansanedustaja pesee Suomen kolmanneksi pitkäaikaisimman pääministerin ja saa ääniä enemmän kuin vasemmistopuoluiden ehdokkaat yhteensä. Jäi sinne taakse myös muuan Paavo Väyrynen. Vaikka asiaa katsookin perussuomalaisten lasien läpi, on pakko todeta, että kolmossija vaaleissa on tuloksena loistava.</p><p>&nbsp;</p><p>Sauli Niinistön ylivoima tiedettiin jo ennen vaaleja. Silti myönnän, että läpimeno noin murskaavalla osuudella äänistä ja suoraan ensimmäisellä kierroksella oli yllätys. Suomalaiset ovat selvästi tyytyväisiä presidentin toimintaan ja demokratiassa kansa päättää. Onnittelut herra tasavallan presidentille uudelleenvalinnasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Lauran menestys oli voitto myös puolueelle. Kesän tapahtumien jälkeen vaalit yhdistivät kenttää ja näin myös omin silmin sen, kuinka pyyteettömästi ja vilpittömästi ihmiset tekivät työtä Lauran kampanjan eteen. Olemme edelleen Suomen paras toripuolue ja haluan omasta puolestani kiittää perussuomalaisia nuoria ja kaikkia persuperheen jäseniä hyvästä työstä. On kunnia olla osa tätä kansanliikettä.</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi Lauran tulosta voi pitää voittona? Kysymykseen voi vastata toki monelta eri kannalta. Yksi ja ehkä tärkein syy on se, että <em>perussuomalaiset </em>osoitti, että pystymme tekemään hyviä vaalikampanjoita. Toki 6,9% ääniosuutta voi joku pitää pienenä, mutta se tulee suhteuttaa vaalien kokonaisluonteeseen. Milloin muistat, että esim. keskusta tai demarit olisi saanut näin surkeaa tulossa <em>missään vaaleissa</em>? Tai että vasemmiston yhteiskannatus olisi ollut näin alhainen? Kansallismielisyydestä on tulossa uusi normaali kaikkialla Euroopassa ja Lauran kolmossija näissä vaaleissa kielii myös siitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun tarkastelee vaalituloksia maakunnittain, pärjäsi Laura loistavasti. Sijat 2&ndash;4 maakunnissa antavat hyvän pohjan myös mahdollisia maakuntavaaleja ja eduskuntavaaleja ajatellen. Vaikka perussuomalaiset on yritetty koko vuosikymmenen kuitata &ldquo;ohimenevänä ilmiönä&rdquo;, olemme tulleet jäädäksemme. Kasvavalla ja alati laajenevalla kannatuksella. Suomen ja suomalaisten asialla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laura Huhtasaari ja perussuomalaiset olivat näiden vaalien selkeät voittajat. Ensimmäisen kauden kansanedustaja pesee Suomen kolmanneksi pitkäaikaisimman pääministerin ja saa ääniä enemmän kuin vasemmistopuoluiden ehdokkaat yhteensä. Jäi sinne taakse myös muuan Paavo Väyrynen. Vaikka asiaa katsookin perussuomalaisten lasien läpi, on pakko todeta, että kolmossija vaaleissa on tuloksena loistava.

 

Sauli Niinistön ylivoima tiedettiin jo ennen vaaleja. Silti myönnän, että läpimeno noin murskaavalla osuudella äänistä ja suoraan ensimmäisellä kierroksella oli yllätys. Suomalaiset ovat selvästi tyytyväisiä presidentin toimintaan ja demokratiassa kansa päättää. Onnittelut herra tasavallan presidentille uudelleenvalinnasta.

 

Lauran menestys oli voitto myös puolueelle. Kesän tapahtumien jälkeen vaalit yhdistivät kenttää ja näin myös omin silmin sen, kuinka pyyteettömästi ja vilpittömästi ihmiset tekivät työtä Lauran kampanjan eteen. Olemme edelleen Suomen paras toripuolue ja haluan omasta puolestani kiittää perussuomalaisia nuoria ja kaikkia persuperheen jäseniä hyvästä työstä. On kunnia olla osa tätä kansanliikettä.

 

Miksi Lauran tulosta voi pitää voittona? Kysymykseen voi vastata toki monelta eri kannalta. Yksi ja ehkä tärkein syy on se, että perussuomalaiset osoitti, että pystymme tekemään hyviä vaalikampanjoita. Toki 6,9% ääniosuutta voi joku pitää pienenä, mutta se tulee suhteuttaa vaalien kokonaisluonteeseen. Milloin muistat, että esim. keskusta tai demarit olisi saanut näin surkeaa tulossa missään vaaleissa? Tai että vasemmiston yhteiskannatus olisi ollut näin alhainen? Kansallismielisyydestä on tulossa uusi normaali kaikkialla Euroopassa ja Lauran kolmossija näissä vaaleissa kielii myös siitä.

 

Kun tarkastelee vaalituloksia maakunnittain, pärjäsi Laura loistavasti. Sijat 2–4 maakunnissa antavat hyvän pohjan myös mahdollisia maakuntavaaleja ja eduskuntavaaleja ajatellen. Vaikka perussuomalaiset on yritetty koko vuosikymmenen kuitata “ohimenevänä ilmiönä”, olemme tulleet jäädäksemme. Kasvavalla ja alati laajenevalla kannatuksella. Suomen ja suomalaisten asialla.

 

]]>
37 http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250011-kansallismielisyys-voitti-vasemmisto-kyykkasi#comments Laura Huhtasaari Perussuomalaiset Presidentinvaalit 2018 Mon, 29 Jan 2018 08:48:17 +0000 Samuli Voutila http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250011-kansallismielisyys-voitti-vasemmisto-kyykkasi
Niinistön murskavoitto osin kokoomuksen ansiota http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250008-niiniston-murskavoitto-osin-kokoomuksen-ansiota <p>Sauli Niinistö voitti presidentivaalit kuten moni osasi ennakoida. Tuota tulostahan saattoi moni aavistella mielipidetutkimustenkin perusteella. Ulkomailla on hämmästelty sitä miten maassa jossa on näin sirpaleinen puoluejärjestelmä kuin Suomessa yksi henkilö voi saada ensimmäisellä kierroksella noin suuren äänimäärän.</p><p>Niinistön pitää kiittää suuresta äänimäärästään entistä(!) puoluettaan kokoomusta. Oli hänellä toki itselläänkin merkittävä osuus voittoon. Yksi ratkaiseva tekijä sen suhteen, että Niinistö voitti kisan jo ensimmäisellä kierroksella oli varmasti se, että Niinistö ei lähtenyt kisaan kokoomuksen vaan kansanliikkeen ehdokkaana.</p><p>Merkitystä Niinistön suosioon oli varmasti myös sillä, että kokoomus ei asettanut omaa ehdokastaan vaan oli &quot;melko hiljaa&quot; Niinistön takana. Siksi puoluepolitiikka jäi suurelta osin Niinistöä äänestäneiltä sivuseikaksi. Jättämällä ehdokkaan asettamatta kokoomus &quot;takasi&quot; Niinistölle valinnan ensimmäisellä kierroksella.</p><p>Itse asiassa lienee niin, että jos kokoomus olisi ehdokkaan asettanut niin vaarana olisi ollut, että tuon ehdokkaan saama äänimäärä olisi ollut tuolla yleisellä alle kuuden prosenti tasolla. Olisi se kuitenkin saattanut sitä tarkoittaa, että vaaleissa olisi jouduttu järjestämään toinen kierros.</p><p>Asiassa merkitystä oli varmasti myös sillä, että Niinistö ei lähtenyt presidenttiehdokkaaksi vielä silloin kun häntä ensimmäisen kerran ehdokkaaksi pyydettiin, oliko tuo 18 vuotta sitten. Hän lähti ensimmäisen kerran ehdolle <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2006">vuonna 2006</a> ja suhtautui tuolloin tappioonsa hyvin. Ja tuli sitten valituksi Suomen presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2012. Valintansa jälkeen hän erosi puolueesta kuten Suomen presidentiksi valitulla on aina ollut tapana tehdä.</p><p>Onnittelut Sauli Niinistölle voitosta.</p><p>* * *</p><p>Onnitella pitää myös Laura Huhtasaarta joka pärjäsi hyvin ottaen huomioon, että hän on vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja. Satakunnassa Laura oli selvä &quot;ykkönen&quot;, eli tuloslistan kakkonen, ennen Haavistoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sauli Niinistö voitti presidentivaalit kuten moni osasi ennakoida. Tuota tulostahan saattoi moni aavistella mielipidetutkimustenkin perusteella. Ulkomailla on hämmästelty sitä miten maassa jossa on näin sirpaleinen puoluejärjestelmä kuin Suomessa yksi henkilö voi saada ensimmäisellä kierroksella noin suuren äänimäärän.

Niinistön pitää kiittää suuresta äänimäärästään entistä(!) puoluettaan kokoomusta. Oli hänellä toki itselläänkin merkittävä osuus voittoon. Yksi ratkaiseva tekijä sen suhteen, että Niinistö voitti kisan jo ensimmäisellä kierroksella oli varmasti se, että Niinistö ei lähtenyt kisaan kokoomuksen vaan kansanliikkeen ehdokkaana.

Merkitystä Niinistön suosioon oli varmasti myös sillä, että kokoomus ei asettanut omaa ehdokastaan vaan oli "melko hiljaa" Niinistön takana. Siksi puoluepolitiikka jäi suurelta osin Niinistöä äänestäneiltä sivuseikaksi. Jättämällä ehdokkaan asettamatta kokoomus "takasi" Niinistölle valinnan ensimmäisellä kierroksella.

Itse asiassa lienee niin, että jos kokoomus olisi ehdokkaan asettanut niin vaarana olisi ollut, että tuon ehdokkaan saama äänimäärä olisi ollut tuolla yleisellä alle kuuden prosenti tasolla. Olisi se kuitenkin saattanut sitä tarkoittaa, että vaaleissa olisi jouduttu järjestämään toinen kierros.

Asiassa merkitystä oli varmasti myös sillä, että Niinistö ei lähtenyt presidenttiehdokkaaksi vielä silloin kun häntä ensimmäisen kerran ehdokkaaksi pyydettiin, oliko tuo 18 vuotta sitten. Hän lähti ensimmäisen kerran ehdolle vuonna 2006 ja suhtautui tuolloin tappioonsa hyvin. Ja tuli sitten valituksi Suomen presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2012. Valintansa jälkeen hän erosi puolueesta kuten Suomen presidentiksi valitulla on aina ollut tapana tehdä.

Onnittelut Sauli Niinistölle voitosta.

* * *

Onnitella pitää myös Laura Huhtasaarta joka pärjäsi hyvin ottaen huomioon, että hän on vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja. Satakunnassa Laura oli selvä "ykkönen", eli tuloslistan kakkonen, ennen Haavistoa.

]]>
3 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250008-niiniston-murskavoitto-osin-kokoomuksen-ansiota#comments Murskavoitto Presidentinvaalit 2018 Presidentti Sauli Niinistö Tasavallan presidentti Mon, 29 Jan 2018 07:21:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250008-niiniston-murskavoitto-osin-kokoomuksen-ansiota