Brexit http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/159770/all Mon, 10 Dec 2018 20:35:36 +0200 fi Kansan tahto, perustuslaki ja Brexit http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265601-kansan-tahto-perustuslaki-ja-brexit <p>Kaikissa sivistysmaissa tärkeät perustuslailliset kysymykset ratkaistaan parlamentissa, ja ratkaisuihin vaaditaan tavallista suurempi enemmistö.</p><p>Britanniassa on viimeisen puolen vuosisadan aikana ollut vain yksi yhtä tärkeä perustuslaillinen kysymys kuin Euroopan unionista eroaminen: sen edeltäjään, Euroopan yhteisöihin, liittyminen.</p><p>Kansanäänestysten asema brittiläisessä demokratiassa on jokseenkin sama kuin suomalaisessa. Tärkeästä kysymyksestä voidaan erillislailla järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Parlamentin päätösvaltaa se ei voi sitoa.</p><p>Vuoden 1975 EY-äänestyksessä 67,23% äänestäjistä kannatti liittymistä. Yli kaksi kolmasosaa. Hallituksen ja parlamentin ei ollut kovin vaikea siihen turvautua.</p><p>Vuoden 2016 kansanäänestys perustui pääministeri David Cameronin ylimieliseen lupaukseen &ldquo;kunnioittaa&rdquo; tulosta, vaikka se ei juridisesti sitova olekaan. Massiivisen harhautuskampanjan jälkeen EU:sta eroamista kannattavat saivat 51,89% äänistä.</p><p>Hallituspuolue sitoutui tulokseen, joka olisi saattanut olla toisinkin päin viikkoa aikaisemmin tai myöhemmin. Historiallisen tärkeässä perustuslaillisessa kysymyksessä. Tietäen, että kansanedustajien ylivoimainen enemmistö vastustaa eroa.</p><p>Onko tämä kansan tahdon kunnioittamista parlamentaarisessa demokratiassa. Ei tietenkään, historiallisesti vertaansa vailla olevaa vastuunpakoilua se on.</p><p>Kiinnostavaa on, kuinka hysteerisesti muiden Euroopan maiden nationalistit ovat tarrautuneet näkemykseen, jonka mukaan unioniin jäämisen kannattajat vastustavat &ldquo;väärin&rdquo; äänestänyttä &ldquo;kansaa&rdquo;.</p><p>Esimerkiksi Suomessa moni sellainen, jonka mielestä Suomen eduskunnan äänestystulos 152&ndash;45 ei mitenkään voi olla perustuslaillisesti riittävä mihinkään päätökseen, on valmis väittämään, että yli 48% vuonna 2016 äänestäneistä joutuu &ldquo;tietenkin&rdquo; lapsineen ja lapsenlapsineen lopun ikäänsä kärsimään yhden päivän satunnaisesta (huonoa) neuvoa antavasta kansanäänestyksestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikissa sivistysmaissa tärkeät perustuslailliset kysymykset ratkaistaan parlamentissa, ja ratkaisuihin vaaditaan tavallista suurempi enemmistö.

Britanniassa on viimeisen puolen vuosisadan aikana ollut vain yksi yhtä tärkeä perustuslaillinen kysymys kuin Euroopan unionista eroaminen: sen edeltäjään, Euroopan yhteisöihin, liittyminen.

Kansanäänestysten asema brittiläisessä demokratiassa on jokseenkin sama kuin suomalaisessa. Tärkeästä kysymyksestä voidaan erillislailla järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Parlamentin päätösvaltaa se ei voi sitoa.

Vuoden 1975 EY-äänestyksessä 67,23% äänestäjistä kannatti liittymistä. Yli kaksi kolmasosaa. Hallituksen ja parlamentin ei ollut kovin vaikea siihen turvautua.

Vuoden 2016 kansanäänestys perustui pääministeri David Cameronin ylimieliseen lupaukseen “kunnioittaa” tulosta, vaikka se ei juridisesti sitova olekaan. Massiivisen harhautuskampanjan jälkeen EU:sta eroamista kannattavat saivat 51,89% äänistä.

Hallituspuolue sitoutui tulokseen, joka olisi saattanut olla toisinkin päin viikkoa aikaisemmin tai myöhemmin. Historiallisen tärkeässä perustuslaillisessa kysymyksessä. Tietäen, että kansanedustajien ylivoimainen enemmistö vastustaa eroa.

Onko tämä kansan tahdon kunnioittamista parlamentaarisessa demokratiassa. Ei tietenkään, historiallisesti vertaansa vailla olevaa vastuunpakoilua se on.

Kiinnostavaa on, kuinka hysteerisesti muiden Euroopan maiden nationalistit ovat tarrautuneet näkemykseen, jonka mukaan unioniin jäämisen kannattajat vastustavat “väärin” äänestänyttä “kansaa”.

Esimerkiksi Suomessa moni sellainen, jonka mielestä Suomen eduskunnan äänestystulos 152–45 ei mitenkään voi olla perustuslaillisesti riittävä mihinkään päätökseen, on valmis väittämään, että yli 48% vuonna 2016 äänestäneistä joutuu “tietenkin” lapsineen ja lapsenlapsineen lopun ikäänsä kärsimään yhden päivän satunnaisesta (huonoa) neuvoa antavasta kansanäänestyksestä.

]]>
1 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265601-kansan-tahto-perustuslaki-ja-brexit#comments Brexit Britannian EU-kansanäänestys EU ja britit Parlamentaarinen demokratia Theresa Mayn hallitus Mon, 10 Dec 2018 18:35:36 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265601-kansan-tahto-perustuslaki-ja-brexit
Adventtikalenteri helvetistä: Brexit-joulun odotus, osa 3 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265465-adventtikalenteri-helvetista-brexit-joulun-odotus-osa-3 <p>Konservatiiviministeri Amber Rudd on nyt herännyt huomaamaan, että kaikenlaista saattaa tapahtua, jos (ja kun) pääministeri May häviää tiistain äänestyksen EU-erosopimuksesta.</p><p><a href="https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/08/anything-could-happen-if-mps-dont-back-mays-brexit-deal-says-amber-rudd" title="https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/08/anything-could-happen-if-mps-dont-back-mays-brexit-deal-says-amber-rudd">https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/08/anything-could-happen-i...</a></p><p>Ruddin oma suosikkivaihtoehto olisi nyt Norjan malli plus tulliunioni. Muun EU:n kannaltahan tämä olisi ihanneratkaisu. Britannia jäisi sekä sisämarkkinoille että tulliunioniin ja jatkaisi EU:n rahoittamista ilman päätösvaltaa. Irlannin rajaongelmakin ratkeaisi.</p><p>Kaikki Brexitin lupaukset tämä malli tosin pettäisi.</p><p>Eikä, huvittavaa kyllä, Ruddillekaan ole tullut mieleen kysyä Norjalta tai Eftalta yleisemmin, sopisiko tällainen ratkaisu.</p><p>Ei muuten sopisi. Miksi ihmeessä sopisikaan? Norja, Islanti ja Liechtenstein eivät halua suuren Britannian panttivangeiksi tilanteissa, joissa briteille ei kelpaa jokin EU:n säädös tai politiikka.</p><p><a href="https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/07/norwegian-politicians-reject-uks-norway-plus-brexit-plan" title="https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/07/norwegian-politicians-reject-uks-norway-plus-brexit-plan">https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/07/norwegian-politicians-r...</a></p><p>Siltä näyttää, että brittien vaihtoehdoiksi jäävät 1. Valmiiksi neuvotellun erosopimuksen hyväksyminen 2. Eroaminen ilman sopimusta 3. Koko Brexitin peruuttaminen, mikä näyttäisi EU-oikeuden mukaan olevan täysin mahdollista.</p><p>Kun hallitus on tiistain äänestyksen hävinnyt, on aika miettiä, päätetäänkö näiden vaihtoehtojen välillä kansanäänestyksellä vai suoraan parlamentissa; ja vaihtuuko pääministeri puolueen sisäisellä ratkaisulla vai uusilla vaaleilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Konservatiiviministeri Amber Rudd on nyt herännyt huomaamaan, että kaikenlaista saattaa tapahtua, jos (ja kun) pääministeri May häviää tiistain äänestyksen EU-erosopimuksesta.

https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/08/anything-could-happen-if-mps-dont-back-mays-brexit-deal-says-amber-rudd

Ruddin oma suosikkivaihtoehto olisi nyt Norjan malli plus tulliunioni. Muun EU:n kannaltahan tämä olisi ihanneratkaisu. Britannia jäisi sekä sisämarkkinoille että tulliunioniin ja jatkaisi EU:n rahoittamista ilman päätösvaltaa. Irlannin rajaongelmakin ratkeaisi.

Kaikki Brexitin lupaukset tämä malli tosin pettäisi.

Eikä, huvittavaa kyllä, Ruddillekaan ole tullut mieleen kysyä Norjalta tai Eftalta yleisemmin, sopisiko tällainen ratkaisu.

Ei muuten sopisi. Miksi ihmeessä sopisikaan? Norja, Islanti ja Liechtenstein eivät halua suuren Britannian panttivangeiksi tilanteissa, joissa briteille ei kelpaa jokin EU:n säädös tai politiikka.

https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/07/norwegian-politicians-reject-uks-norway-plus-brexit-plan

Siltä näyttää, että brittien vaihtoehdoiksi jäävät 1. Valmiiksi neuvotellun erosopimuksen hyväksyminen 2. Eroaminen ilman sopimusta 3. Koko Brexitin peruuttaminen, mikä näyttäisi EU-oikeuden mukaan olevan täysin mahdollista.

Kun hallitus on tiistain äänestyksen hävinnyt, on aika miettiä, päätetäänkö näiden vaihtoehtojen välillä kansanäänestyksellä vai suoraan parlamentissa; ja vaihtuuko pääministeri puolueen sisäisellä ratkaisulla vai uusilla vaaleilla.

]]>
32 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265465-adventtikalenteri-helvetista-brexit-joulun-odotus-osa-3#comments Brexit EU ja britit Theresa Mayn hallitus Sat, 08 Dec 2018 12:10:57 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265465-adventtikalenteri-helvetista-brexit-joulun-odotus-osa-3
Brexit, yhä vielä vain http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain <p>Britannia ja EU-27 ovat saaneet neuvotelluksi erosopimuksen ensin mainitun lähtemisestä EU:sta. Se säätelee, kuten on oikein huomautettu, mutta ei välttämättä laajalti ymmärretty, vain itse eroon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei sitä, mille pohjalle Britannian ja EU:n suhteet tulevaisuudessa perustetaan. Kokonaan nämä kaksi asiaa, erosopimus ja tuleva suhde, &nbsp;eivät tosin voi olla erillisiä, mutta niiden ero on kuitenkin selvä ja syytä aina muistaa. EU27 on hyväksynyt komission Britannian kanssa neuvotteleman erosopimuksen ja tulevaa suhdetta koskevan väljän poliittisen julistuksen, jonka ydinsanoma näyttäisi olevan, että se tulee olemaan vapaakauppasopimukseen perustuva. Lähiviikot tai ehkä kuukaudet näyttävät, miten tälle &rdquo;diilille&rdquo; käy Britannian puolella.</p><p>585-sivuinen erosopimus on massiivinen asiakirja, vaikka riviväli näyttää olevan aika harva ja paljon tekstiä tarvitaan termien määrittelyyn ja muuhun sellaiseen ennen kuin päästään käsiksi varsinaiseen asiasisältöön. Se ei houkuttele perusteelliseen tutustumiseen, varsinkin kun on epävarmaa, tuleeko se koskaan voimaan. Erinäisiin eroprosessin yksityiskohtiin olen ottanut kantaa jo monta kertaa, Facebookissa vielä aivan viime aikoinakin. Yksi sopimusta pikaisesti silmäillessäni mieleen tullut asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan ajatelleen, oli, että tässä on nyt mallisopimus myöhemmillekin eroille, jos niitä eteen tulee. Sen olemassaolo voi sekä alentaa (tai ehkä nostaa?) psykologista kynnystä eron ottamiseen että varmasti tekee erosta neuvottelemisen paljon yksinkertaisemmaksi.</p><p>Brexitin alullepanon syissä ja sen kuluessa tehdyissä virheissä riittää varmasti historioitsijoilla ja muilla asianharrastajilla pohtimiista vuosikausiksi, kunhan ensin johonkin lopputulokseen päästään. Tässä vaiheessa on ehkä hyödyllisempää kohdistaa huomio siihen, mihin tässä irrationaalisessa ja absurdissa, tietämättömyyden, tahallisten ja tahattomienkin väärinymmärrysten ja trollaustyyppisen demagogian täyttämässä prosessissa on nyt päädytty ja mitä vaihtoehtoja on edessä.</p><p>Jo nyt voidaan vetää johtopäätös, että moni asia, jota alussa pidettiin kaikkein vaikeimpiin kuuluvana, ei sitä ollutkaan. Britannian maksettavaksi tuleva &rdquo;eroraha&rdquo; eli sen tekemät budjetti- ja muut sitoumukset, joita sen on kunnioitettava erostaan huolimatta ja joihin erosopimuksen arveltiin kaatuvan, saatiin sovituksin suhteellisen vaivattomasti. Ne ovat suorastaan hämmästyttävästi kadonneet eron seurauksia koskevasta väittelystä siihen nähden miten suurta melua niistä aikoinaan pidettiin. Toisaalta eroraha varmaan palaa kuvaan, jos päädytänkin eroon ilman mitään sopimusta.</p><p>Myöskään maassa jo asuvien EU-maiden kansalaisten asema Britanniassa eron jälkeen (ja Britannian kansalaisten asema EU:ssa), josta niin paljon melua pidettiin, ei ollut lopulta mikään ongelma. Arvelinkin, ja oikeassa olin, että ainoa mahdollinen tapa ratkaista asia on säilyttää heidän oikeutensa.</p><p>Sen sijaan kolmas asia, joka identifioitiin kiistakapulaksi jo varhaisessa vaiheessa, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja, osoittautui juuri niin pahaksi ongelmaksi kuin arveltiinkin, itse asiassa pahemmaksikin. Se on myös erosopimuksessa mukana olevista asioista eniten tulevaan EU:n ja Britannian väliseen sopimussuhteeseen vaikuttava asia, millainen tuo suhde tuleekaan olemaan. Se on asia, jossa EU:lle niin ominainen valitettava mutta myös välttämätön taipumus, epämääräisten, monella tavalla tulkittavissa olevien kompromissien väsääminen, ei onnistu. Tulliraja on tulliraja eikä sen tosiseikan ympäri, että tulliraja on &rdquo;kova raja&rdquo;, ole löytynyt kiertotietä. Tämä koskee kaikkia tullirajoja, mutta Pohjois-Irlannin tapauksessa asia on vielä vaikeampi, koska myös ihmisten liikkuminen tuon rajan yli vapaasti on oleellinen osa parikymmentä vuotta sitten aikaansaatua Pohjois-Irlannin <em>de facto</em> sisällissodan rauhanratkaisua.</p><p>Erosopimukseen sisältyvän siirtymäajan tai &rdquo;täytäntöönpanoajan&rdquo; kuten sitä on Britannian puolelta haluttu nimittää, kaikkia syitä saati seurauksia ei julkisen debatin valossa tule helposti arvioineeksi tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kyse on tietenkin siitäkin, mitä eniten korostetaan, että ostetaan aikaa neuvotteluille, joita tarvitaan EU:sta eronneen Britannian ja EU:n suhteiden järjestämiseksi. Kyse on myös, vaikka sitä ei ihan niin paljon korosteta, jäsenyysvelvoitteiden ja -oikeuksien kertakaikkisen lakkaamisen vaikutusten pehmentämisestä. Kyse on edelleen siitä, että mainittu Pohjois-Irlannin rajakysymyksen ratkaisemattoman ongelman kohtaaminen voidaan lykätä tuonnemmaksi pitämällä Britannia EU:n tulliliitossa ja sisämarkkinasäädösten soveltamisen piirissä (pääosin). Kaikki totta mutta ei koko totuus.</p><p>Viime kädessä siirtymäaika ja varsinkin se mitä se sisällöltään itse asiassa on, viestittää siitä, että Britanniassa vasta vähittäin ja pakon edessä on alettu tunnustaa, mitä ero EU:sta oikeastaan merkitsee, &rdquo;parhaimmassakin&rdquo; tapauksessa. &rdquo;Parhain&rdquo; tapaus näyttää olevan jääräpäisimmille Brexitin ajajille täysi ero vaikka ilman mitään erosopimusta (ja ehkä ilman tulevaa suhdejärjestelysopimustakin, vaikka sitä mahdollisuutta he eivät taida tunnustaa mahdolliseksikaan). Muiden kuin heidän mielestään se taas on pahinta mitä voi tapahtua, ja paras ratkaisu on sellainen, jossa Britannia säilyy niin lähellä EU:ta kuin mahdollista.</p><p>Mahdollisimman lähellä säilymisessä on vain se puute, että suuri määrä, itse asiassa suurin osa, jäsenyysvelvoitteista (ainakin mitä tulee sisämarkkinanormistoon mutta ei vain siihen) jää sitomaan Britanniaa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana melkein kaikki: äänivalta EU:ssa ja mahdollisuus vaikuttaa juuri niihin normeihin, joista jäsenyysvelvoitteet koostuvat. Kummallisinta, joskin kovan Brexitin ajajien kannalta loogista, on, että erosopimukseen sisältyvässä siirtymäajassakin on tämä ominaisuus. Jos Britannia olisi halunnut säilyttää päätösvaltansakin, se olisi voinut pyytää (ja uskon että olisi saanutkin) perustamissopimuksen 50 artiklan säätämän kahden vuoden määräajan pidennystä, mutta koska se olisi merkinnyt EU-jäsenyyden jatkumista, he pitävät parempana jatkaa vain jäsenyysvelvoitteita, ei -oikeuksia.</p><p>Kautta koko Britannian EU-jäsenyyden on puhuttu siitä, että se ei koskaan oikein sopeutunut EU-maaksi eikä ymmärtänyt tai tahtonut hyväksyä, mihin oli liittynyt. &rdquo;Yhteisen kansan&rdquo; osalta tämä on ollut ymmärrettävääkin, koska sille ei ole koskaan totuutta EU:sta kerrottu; itse asiassa EU:ta on sille mollattu ja siitä valehdeltu aktiivisesti ja aggressiivisesti viimeiset vuosikymmenet, ei siis vain erokampanjan aikana. Hämmästyttävämpää ja hälyttävämpää on, että myös niin sanottu &rdquo;poliittinen luokka&rdquo;, establishmentti, näyttää olevan vailla ymmärrystä EU:n tärkeimmästä (jos minulta kysytään) perusominaisuudesta: että sillä on oma oikeusjärjestelmä, jonka muodostamassa puitteistossa kaikki sen aikaansaannokset on luotu, jota vasten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa punnitaan ja jonka antamilla keinoilla niitä ylläpidetään ja kehitetään. Se on viimekätinen syy siihen, että EU:sta ei voi poimia rusinoita, kuten myös siihen, että EU on vastoin varsinkin mediassa esiintynyttä ihmettelyä pysynyt Brexit-prosessissa yhtenäisenä.</p><p>Tämä(kin) kirjoitus täytyy viimeistellä julkaisukuntoon sillä riskillä, että uudet äkkikäänteet osoittavat sen osuneen harhaan. Maaliskuun loppuun 2019 on vielä aikaa. Mikä tahansa lopputulos on vielä mahdollinen: Brexit raamit kaulassa, Brexit jossa Britanniasta tosiaan tulee &rdquo;vasallivaltio&rdquo;, ja jopa katumus ja pysyminen EU:ssa, jos kohta täyskäännös kohti eron perumista välttämättömine kansanäänestyksineen sekä mahdollisesti parlamenttivaaleineen ja uusine hallituksineen alkaa tuntua mahdottomalta ennen maaliskuun loppua. Omalla rahalla en löisi vetoa yhdenkään vaihtoehdon puolesta tässä vaiheessa, mutta vasallin asema tuntuu todennäköisimmältä, jopa siirtymäajan jälkeenkin riippuen siitä, miten paljon lainsäädännön harmonisointia tulevaan sopimusjärjestelyyn sisällytetään. Muistettakoon, että &rdquo;Norjan mallikin&rdquo;, Euroopan talousalue, josta on taas alettu puhua, on juridisesti vapaakauppasopimus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannia ja EU-27 ovat saaneet neuvotelluksi erosopimuksen ensin mainitun lähtemisestä EU:sta. Se säätelee, kuten on oikein huomautettu, mutta ei välttämättä laajalti ymmärretty, vain itse eroon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei sitä, mille pohjalle Britannian ja EU:n suhteet tulevaisuudessa perustetaan. Kokonaan nämä kaksi asiaa, erosopimus ja tuleva suhde,  eivät tosin voi olla erillisiä, mutta niiden ero on kuitenkin selvä ja syytä aina muistaa. EU27 on hyväksynyt komission Britannian kanssa neuvotteleman erosopimuksen ja tulevaa suhdetta koskevan väljän poliittisen julistuksen, jonka ydinsanoma näyttäisi olevan, että se tulee olemaan vapaakauppasopimukseen perustuva. Lähiviikot tai ehkä kuukaudet näyttävät, miten tälle ”diilille” käy Britannian puolella.

585-sivuinen erosopimus on massiivinen asiakirja, vaikka riviväli näyttää olevan aika harva ja paljon tekstiä tarvitaan termien määrittelyyn ja muuhun sellaiseen ennen kuin päästään käsiksi varsinaiseen asiasisältöön. Se ei houkuttele perusteelliseen tutustumiseen, varsinkin kun on epävarmaa, tuleeko se koskaan voimaan. Erinäisiin eroprosessin yksityiskohtiin olen ottanut kantaa jo monta kertaa, Facebookissa vielä aivan viime aikoinakin. Yksi sopimusta pikaisesti silmäillessäni mieleen tullut asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan ajatelleen, oli, että tässä on nyt mallisopimus myöhemmillekin eroille, jos niitä eteen tulee. Sen olemassaolo voi sekä alentaa (tai ehkä nostaa?) psykologista kynnystä eron ottamiseen että varmasti tekee erosta neuvottelemisen paljon yksinkertaisemmaksi.

Brexitin alullepanon syissä ja sen kuluessa tehdyissä virheissä riittää varmasti historioitsijoilla ja muilla asianharrastajilla pohtimiista vuosikausiksi, kunhan ensin johonkin lopputulokseen päästään. Tässä vaiheessa on ehkä hyödyllisempää kohdistaa huomio siihen, mihin tässä irrationaalisessa ja absurdissa, tietämättömyyden, tahallisten ja tahattomienkin väärinymmärrysten ja trollaustyyppisen demagogian täyttämässä prosessissa on nyt päädytty ja mitä vaihtoehtoja on edessä.

Jo nyt voidaan vetää johtopäätös, että moni asia, jota alussa pidettiin kaikkein vaikeimpiin kuuluvana, ei sitä ollutkaan. Britannian maksettavaksi tuleva ”eroraha” eli sen tekemät budjetti- ja muut sitoumukset, joita sen on kunnioitettava erostaan huolimatta ja joihin erosopimuksen arveltiin kaatuvan, saatiin sovituksin suhteellisen vaivattomasti. Ne ovat suorastaan hämmästyttävästi kadonneet eron seurauksia koskevasta väittelystä siihen nähden miten suurta melua niistä aikoinaan pidettiin. Toisaalta eroraha varmaan palaa kuvaan, jos päädytänkin eroon ilman mitään sopimusta.

Myöskään maassa jo asuvien EU-maiden kansalaisten asema Britanniassa eron jälkeen (ja Britannian kansalaisten asema EU:ssa), josta niin paljon melua pidettiin, ei ollut lopulta mikään ongelma. Arvelinkin, ja oikeassa olin, että ainoa mahdollinen tapa ratkaista asia on säilyttää heidän oikeutensa.

Sen sijaan kolmas asia, joka identifioitiin kiistakapulaksi jo varhaisessa vaiheessa, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja, osoittautui juuri niin pahaksi ongelmaksi kuin arveltiinkin, itse asiassa pahemmaksikin. Se on myös erosopimuksessa mukana olevista asioista eniten tulevaan EU:n ja Britannian väliseen sopimussuhteeseen vaikuttava asia, millainen tuo suhde tuleekaan olemaan. Se on asia, jossa EU:lle niin ominainen valitettava mutta myös välttämätön taipumus, epämääräisten, monella tavalla tulkittavissa olevien kompromissien väsääminen, ei onnistu. Tulliraja on tulliraja eikä sen tosiseikan ympäri, että tulliraja on ”kova raja”, ole löytynyt kiertotietä. Tämä koskee kaikkia tullirajoja, mutta Pohjois-Irlannin tapauksessa asia on vielä vaikeampi, koska myös ihmisten liikkuminen tuon rajan yli vapaasti on oleellinen osa parikymmentä vuotta sitten aikaansaatua Pohjois-Irlannin de facto sisällissodan rauhanratkaisua.

Erosopimukseen sisältyvän siirtymäajan tai ”täytäntöönpanoajan” kuten sitä on Britannian puolelta haluttu nimittää, kaikkia syitä saati seurauksia ei julkisen debatin valossa tule helposti arvioineeksi tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kyse on tietenkin siitäkin, mitä eniten korostetaan, että ostetaan aikaa neuvotteluille, joita tarvitaan EU:sta eronneen Britannian ja EU:n suhteiden järjestämiseksi. Kyse on myös, vaikka sitä ei ihan niin paljon korosteta, jäsenyysvelvoitteiden ja -oikeuksien kertakaikkisen lakkaamisen vaikutusten pehmentämisestä. Kyse on edelleen siitä, että mainittu Pohjois-Irlannin rajakysymyksen ratkaisemattoman ongelman kohtaaminen voidaan lykätä tuonnemmaksi pitämällä Britannia EU:n tulliliitossa ja sisämarkkinasäädösten soveltamisen piirissä (pääosin). Kaikki totta mutta ei koko totuus.

Viime kädessä siirtymäaika ja varsinkin se mitä se sisällöltään itse asiassa on, viestittää siitä, että Britanniassa vasta vähittäin ja pakon edessä on alettu tunnustaa, mitä ero EU:sta oikeastaan merkitsee, ”parhaimmassakin” tapauksessa. ”Parhain” tapaus näyttää olevan jääräpäisimmille Brexitin ajajille täysi ero vaikka ilman mitään erosopimusta (ja ehkä ilman tulevaa suhdejärjestelysopimustakin, vaikka sitä mahdollisuutta he eivät taida tunnustaa mahdolliseksikaan). Muiden kuin heidän mielestään se taas on pahinta mitä voi tapahtua, ja paras ratkaisu on sellainen, jossa Britannia säilyy niin lähellä EU:ta kuin mahdollista.

Mahdollisimman lähellä säilymisessä on vain se puute, että suuri määrä, itse asiassa suurin osa, jäsenyysvelvoitteista (ainakin mitä tulee sisämarkkinanormistoon mutta ei vain siihen) jää sitomaan Britanniaa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana melkein kaikki: äänivalta EU:ssa ja mahdollisuus vaikuttaa juuri niihin normeihin, joista jäsenyysvelvoitteet koostuvat. Kummallisinta, joskin kovan Brexitin ajajien kannalta loogista, on, että erosopimukseen sisältyvässä siirtymäajassakin on tämä ominaisuus. Jos Britannia olisi halunnut säilyttää päätösvaltansakin, se olisi voinut pyytää (ja uskon että olisi saanutkin) perustamissopimuksen 50 artiklan säätämän kahden vuoden määräajan pidennystä, mutta koska se olisi merkinnyt EU-jäsenyyden jatkumista, he pitävät parempana jatkaa vain jäsenyysvelvoitteita, ei -oikeuksia.

Kautta koko Britannian EU-jäsenyyden on puhuttu siitä, että se ei koskaan oikein sopeutunut EU-maaksi eikä ymmärtänyt tai tahtonut hyväksyä, mihin oli liittynyt. ”Yhteisen kansan” osalta tämä on ollut ymmärrettävääkin, koska sille ei ole koskaan totuutta EU:sta kerrottu; itse asiassa EU:ta on sille mollattu ja siitä valehdeltu aktiivisesti ja aggressiivisesti viimeiset vuosikymmenet, ei siis vain erokampanjan aikana. Hämmästyttävämpää ja hälyttävämpää on, että myös niin sanottu ”poliittinen luokka”, establishmentti, näyttää olevan vailla ymmärrystä EU:n tärkeimmästä (jos minulta kysytään) perusominaisuudesta: että sillä on oma oikeusjärjestelmä, jonka muodostamassa puitteistossa kaikki sen aikaansaannokset on luotu, jota vasten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa punnitaan ja jonka antamilla keinoilla niitä ylläpidetään ja kehitetään. Se on viimekätinen syy siihen, että EU:sta ei voi poimia rusinoita, kuten myös siihen, että EU on vastoin varsinkin mediassa esiintynyttä ihmettelyä pysynyt Brexit-prosessissa yhtenäisenä.

Tämä(kin) kirjoitus täytyy viimeistellä julkaisukuntoon sillä riskillä, että uudet äkkikäänteet osoittavat sen osuneen harhaan. Maaliskuun loppuun 2019 on vielä aikaa. Mikä tahansa lopputulos on vielä mahdollinen: Brexit raamit kaulassa, Brexit jossa Britanniasta tosiaan tulee ”vasallivaltio”, ja jopa katumus ja pysyminen EU:ssa, jos kohta täyskäännös kohti eron perumista välttämättömine kansanäänestyksineen sekä mahdollisesti parlamenttivaaleineen ja uusine hallituksineen alkaa tuntua mahdottomalta ennen maaliskuun loppua. Omalla rahalla en löisi vetoa yhdenkään vaihtoehdon puolesta tässä vaiheessa, mutta vasallin asema tuntuu todennäköisimmältä, jopa siirtymäajan jälkeenkin riippuen siitä, miten paljon lainsäädännön harmonisointia tulevaan sopimusjärjestelyyn sisällytetään. Muistettakoon, että ”Norjan mallikin”, Euroopan talousalue, josta on taas alettu puhua, on juridisesti vapaakauppasopimus.

]]>
13 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain#comments Brexit Britannia EU Fri, 30 Nov 2018 08:42:50 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain
Adventtikalenteri helvetistä: Brexit-joulun odotus, osa 2 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264722-adventtikalenteri-helvetista-brext-joulun-odotus-osa-2 <p>Tony Blair on kirjoittanut useita aika epätoivoisia vetoomuksia EU27:lle. Meidän pitäisi pelastaa britit äänestämällä kumoon erosopimus ja poliittinen julistus EU:n ja Britannian suhteista.</p> <p>Muistattehan Tony Blairin? Hän oli se kaveri, joka valehteli Saddamin joukkotuhoaseista ja murhautti satoja tuhansia ihmisiä viemällä britit kansainvälisen oikeuden vastaiseen Irakin sotaan, johon Saksa ja Ranska eivät suostuneet lähtemään.</p> <p>Eurooppa on jaksanut lässyttää kaksi ja puoli vuotta tästä Brexitistä. Saavutettu neuvottelutulos kelpaa kaikille muille paitsi briteille.</p> <p>Britannian parlamentilla on nyt kolme vaihtoehtoa: 1. sunnuntaina allekirjoitetun neuvottelutuloksen hylkääminen. 2. sunnuntaina allekirjoitetun neuvottelutuloksen hyväksyminen. 3. Artikla 50:n mukaisen EU-eronpyynnön peruuttaminen.</p> <p>EU-tuomioistuin päättänee tiistaina siitä, onko vaihtoehto 3 mahdollinen. En ymmärrä, miksei olisi. Sitä myös luultavasti kannattaisi jokaikisen EU-maan nykyaikuisten enemmistö, Britannia mukaan lukien.</p> <p>Mutta brittiparlamentin enemmistölle se tuskin kelpaa.</p> <p>Melko mahdotonta on löytää enemmistö myöskään tämän nyt allekirjoitetun kohtalaisen hyvän neuvottelutuloksen taakse. Labour, SNP ja DUP linnoittautuivat vastustamaan sitä jo ennen kuin sopimustekstiä oli olemassakaan. Ilmeisesti vähintään 85 konservatiivi-idioottia vastustaa myös.</p> <p>Niinpä näyttää siltä, että tässä ajaudutaan sopimuksettomaan eroon, yhtä älykkäästi kuin aikanaan ensimmäiseen maailmansotaan.</p> <p>No, näillä näkymin brittiparlamentti pääsee asian kimppuun [12. joulukuuta]*. Toivotaan, että järki (yllä mainituista vaihtoehdoista joko 2 tai 3) voittaa. Mutta jos näin ei käy, tervetuloa Euroopan unioniin itsenäinen Skotlanti ja yhtenäinen Irlanti joskus lähivuosina.</p> <p>*EDIT. Tänään 26. marraskuuta on varmistunut, että brittiparlamentti äänestää sopimuksesta tiistaina 11. joulukuuta:</p> <p><a href="https://www.theguardian.com/politics/blog/live/2018/nov/26/brexit-may-commons-statement-economy-would-be-4-smaller-after-10-years-under-mays-brexit-plan-says-report-politics-live" title="https://www.theguardian.com/politics/blog/live/2018/nov/26/brexit-may-commons-statement-economy-would-be-4-smaller-after-10-years-under-mays-brexit-plan-says-report-politics-live">https://www.theguardian.com/politics/blog/live/2018/nov/26/brexit-may-co...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tony Blair on kirjoittanut useita aika epätoivoisia vetoomuksia EU27:lle. Meidän pitäisi pelastaa britit äänestämällä kumoon erosopimus ja poliittinen julistus EU:n ja Britannian suhteista.

Muistattehan Tony Blairin? Hän oli se kaveri, joka valehteli Saddamin joukkotuhoaseista ja murhautti satoja tuhansia ihmisiä viemällä britit kansainvälisen oikeuden vastaiseen Irakin sotaan, johon Saksa ja Ranska eivät suostuneet lähtemään.

Eurooppa on jaksanut lässyttää kaksi ja puoli vuotta tästä Brexitistä. Saavutettu neuvottelutulos kelpaa kaikille muille paitsi briteille.

Britannian parlamentilla on nyt kolme vaihtoehtoa: 1. sunnuntaina allekirjoitetun neuvottelutuloksen hylkääminen. 2. sunnuntaina allekirjoitetun neuvottelutuloksen hyväksyminen. 3. Artikla 50:n mukaisen EU-eronpyynnön peruuttaminen.

EU-tuomioistuin päättänee tiistaina siitä, onko vaihtoehto 3 mahdollinen. En ymmärrä, miksei olisi. Sitä myös luultavasti kannattaisi jokaikisen EU-maan nykyaikuisten enemmistö, Britannia mukaan lukien.

Mutta brittiparlamentin enemmistölle se tuskin kelpaa.

Melko mahdotonta on löytää enemmistö myöskään tämän nyt allekirjoitetun kohtalaisen hyvän neuvottelutuloksen taakse. Labour, SNP ja DUP linnoittautuivat vastustamaan sitä jo ennen kuin sopimustekstiä oli olemassakaan. Ilmeisesti vähintään 85 konservatiivi-idioottia vastustaa myös.

Niinpä näyttää siltä, että tässä ajaudutaan sopimuksettomaan eroon, yhtä älykkäästi kuin aikanaan ensimmäiseen maailmansotaan.

No, näillä näkymin brittiparlamentti pääsee asian kimppuun [12. joulukuuta]*. Toivotaan, että järki (yllä mainituista vaihtoehdoista joko 2 tai 3) voittaa. Mutta jos näin ei käy, tervetuloa Euroopan unioniin itsenäinen Skotlanti ja yhtenäinen Irlanti joskus lähivuosina.

*EDIT. Tänään 26. marraskuuta on varmistunut, että brittiparlamentti äänestää sopimuksesta tiistaina 11. joulukuuta:

https://www.theguardian.com/politics/blog/live/2018/nov/26/brexit-may-commons-statement-economy-would-be-4-smaller-after-10-years-under-mays-brexit-plan-says-report-politics-live

]]>
16 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264722-adventtikalenteri-helvetista-brext-joulun-odotus-osa-2#comments Brexit EU ja britit Theresa Mayn hallitus Sun, 25 Nov 2018 22:33:34 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264722-adventtikalenteri-helvetista-brext-joulun-odotus-osa-2
Britannian EU-eron jälkeen Suomen EU-eroa ei enää aja tosissaan yksikään puolue http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264697-britannian-eu-eron-jalkeen-suomen-eu-eroa-ei-enaa-aja-tosissaan-yksikaan-puolue <p>&rdquo;<em>Missä EU, siellä ongelma</em>&rdquo;. Tuolla iskulauseella Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vei puolueensa kahteen peräkkäiseen eduskuntavaalivoittoon vuosina 2011 ja 2015.</p><p>Perussuomalaiset oli noussut vuoden 2011 vaaleissa EU-vastaisuudella maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi nostaen edellisistä vaaleista äänimääränsä 1,57&nbsp;prosentista 19,05 prosenttiin saaden 34 uutta kansanedustajaa. Vaalivoitto oli historiallisen suuri.</p><p>Kreikka oli tehnyt tehtävänsä Perussuomalaisten hyväksi. Perussuomalaiset ajoivat Suomen EU-irtautumista, mutta toki demokraattisesti niin, että erolla tulee olla demokraattisessa prosessissa Suomen kansan enemmistön kannatus.</p><p>Perussuomalaiset myös tiesivät tehdessään politiikkaa EU:lla, ettei Suomesta löydy enemmistöä, joka erottaisi Suomen EU:sta.</p><p>Vuoden 2011 vaalivoiton myötä Suomen poliittinen päätäntä oli täysin sekaisin. Puolueiden tarmo meni Perussuomalaisten kyräilyyn eikä Suomessa saatu neljässä vuodessa mitään aikaiseksi. Talous yski ja kansa kurjistui.</p><p>Ruotsissa on nyt sama tilanne kuin Suomessa vuonna 2011. Puolueiden energia menee Ruotsidemokraattien kyräilyyn. Ruotsidemokraatit määrittelee juuri tällä hetkellä tekemättä mitään aktiivisesti Ruotsin poliittista agendaa. Puolueiden tarmo keskittyy toimiin, miten Ruotsidemokraattien valtaa voidaan rajoittaa. Sitä valtaa, jota Ruotsidemokraateilla ei nimellisesti ole, mutta tosiasiallisesti on.</p><p>Perussuomalaisten vaalivoitot vuosina 2011 ja 2015 perustuivat EU:n vastustamiseen. &rdquo;<em>Missä EU, siellä ongelma</em>&rdquo; ja &quot;<em>Se on rikkaiden Neuvostoliitto tämä EU</em>&quot; iskulauseet Soinin EU-sutkautuksina uurtuivat monen äänestäjän selkärankaan ja tuottivat tulosta kansan marssiessa vaaliuurnille.</p><p>Puolueille tiedoksi: mikäli haluat menestystä vaaliuurnilla, keksi lyhyt iskulause, joka uurtuu äänestäjien selkäytimeen ja joka on äänestäjien muistissa vaaliuurnilla. Soinin sutkautuksen pursuavat vieläkin monen äänestäjän selkärangasta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tänään sunnuntaina marraskuun 25. päivänä Iso-Britannia pääministeri Theresa Mayn johdolla ja EU-maat päämiestensä johdolla hyväksyivät Brexit-sopimuksen, jolla Iso-Britannia eroaa EU:sta.</p><p>Eroprosessi on ollut Iso-Britannialle vaikea eikä lopullista tulosta vielä tiedetä. Vaateet uudesta kansanäänestyksestä ovat voimistaneet.</p><p>Iso-Britannia on saanut tuta, mitä on neuvotella sopimusta sellaisen vastapuolen kanssa, joka on lähes kymmenen kertaa suurempi. EU on suurvalta, Iso-Britannia verrattuna EU:hun ei ole. Bruttokansantuotteella mitattuna EU:n talous oli vuonna 2017 suurempi kuin Yhdysvaltain talous, tosin tuossa bruttokansantuotteen arvossa oli mukana myös Iso-Britannian osuus.</p><p>Iso-Britannia on eurooppalainen suurvalta, muttei ole ollut enää mikään maailmanmahti pitkään aikaan. Kaikille Britanniassa brexitiä kannatteille oli suuri yllätys kuinka yhtenäinen 27 maan EU oli eroneuvotteluissa. Iso-Britannia ei kyennyt neuvotteluissa hajottamaan EU-vastapuolta saadakseen itselleen etua.</p><p>EU:n yhtenäisyys brexitissä on ollut kaikille yllätys ja osoittaa unionimaiden yhteenkuuluvuutta kaikista erimielisyyksistä huolimatta.</p><p>EU-yhtenäisyys oli osoitus myös Venäjälle, jos se luuli Iso-Britannian eron tuovan sille jotain etua hajota ja hallitse -politiikassaan. Kävi päinvastoin.</p><p>Brexit on osoittanut jo voimansa Iso-Britannialle. Brexit on jo leikannut Iso-Britannian talouskasvua. Ihmiset ovat huolestuneita tulevaisuudesta, josta heillä ei ole tietoa.</p><p>Brexitin briteille jo nyt tuomia ongelmia on kuvannut hyvin Ylen toimittaja Hannele Muilu kirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Isosta-Britanniasta Pikku-Britanniaksi &ndash; Brexit-intoilijat haikailevat imperiumin aikoja, mutta maa on kuihtumassa talouden ja kaupan kärpässarjaan</em>&rdquo; (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10520501">Yle 24.11.2018</a></u>) ja Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>He olivat brittiparlamentin brexit-kapinallisia jo ennen kuin kapinasta tuli valtavirtaa - Tappouhkaukset ovat osa arkea</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005910904.html"><u>HS 25.11.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Eduskuntavaalit lähestyvät. Vaalikamppailu alkoi kuluneella viikolla kahdella puoluepuheenjohtajien vaalitentillä.</p><p>Kahdessa edellisessä eduskuntavaalissa vaaliteemoina ovat olleet EU ja vuoden 2015 vaaleissa myös EU:n harjoittama maahanmuuttopolitiikka. EU vei Perussuomalaiset kahteen historialliseen vaalivoittoon.</p><p>Kuluneen viikon vaalitenttien perusteella EU:sta ei tule vaaliteemaa, jolla ihmiset saadaan vaaliuurnille ja jolla voitetaan vaalit. EU ei enää kannata vaalivoittoon kieroilla ja väärillä kurkuilla eikä muillakaan banaanidirektiiveillä.</p><p>Brexitin myötä myös sosiaalinen media on hiljennyt EU-asiassa. Yhä harvemmassa ovat ne aggressiiviset kannanotot, joissa EU manataan alimpaan helvettiin ja kaikkien Suomen ongelmien äidiksi. Ongelmien, jotka poliitikot leimasivat EU:n syiksi, vaikka olisivat olleet Suomessa ihan itse aikaan saatuja.</p><p>Bryssel - ei siis Siperia - on opettanut myös Soinia. Ulkoministeriyden myötä hänestä tullut EU-käännynnäinen. Yksityisissä kannanotoissa Soini ei enää soimaa EU:ta vaan aborttia.</p><p>Millä Perussuomalaiset sitten ammentavat jatkossa kannatustaan?</p><p>Ei ainakaan Suomen EU-jäsenyyden vastustamisella. EU-jäsenyyden vastustamisella ei enää räjäytellä kannatusta jytkyvaalivoittoihin eikä hallituksiin.</p><p>Perussuomalaisten 19.10.2018 julkaistussa uudessa kaksisivuisessa periaateohjelmassa ei mainita EU:ta sanallakaan (<a href="https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2018/10/periaateohjelma.pdf"><u>Periaateohjelma 19.10.2018</u></a>).</p><p>Periaateohjelma kirjaa, että &rdquo;<em>Suomalaisilla ei ole oikeutta ryhtyä määräi&shy;lemään muita, eikä muilla ole oikeutta määräillä meitä. Haluamme puolustaa suomalaisten omaa päätäntävaltaa, siis kansallista itsemääräämisoikeutta.</em>&rdquo;, mutta ohjelma ei käsittele sanallakaan sitä, rajoittaako EU Suomen itsemääräämisoikeutta ja tulisiko Suomen sen vuoksi erota EU:sta.</p><p>Perussuomalaisetkaan eivät enää tosiasiassa aja Suomen EU-eroa.</p><p>No, jo vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelman vaaliteemoissa oli EU:lla varsin vähäinen osuus. &rdquo;<em>Sulku vahingolliselle EU-byrokratialle</em>&rdquo; oli Perussuomalaisten ainoa EU:ta koskeva maininta tuossa paperissa (<a href="https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2015/03/ps_ek2015_vaaliohjelma_paateemat.pdf"><u>Eduskuntavaaliohjelman pääteemat</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Bryssel - ei siis Siperia - on opettanut Soinin lisäksi Perussuomalaisiakin, tosin Laura Huhtasaaren tehtävä on agitoida Suomen harvenevat EU-vastustajat puolueen riveihin vaaleissa.</p><p>Laura Huhtasaaren puhti EU-vastustamisessa on laantunut. Vielä presidentinvaaleissa hänen teemansa oli Suomen EU-ero. &rdquo;<em>Suomen tulee ottaa strategiseksi linjaksi eroaminen EU:sta.</em>&rdquo;, Huhtasaari julisti ohjelmassaan (<a href="https://www.laurahuhtasaari.fi/13"><u>Laura Huhtasaari, linjapuhe</u></a>).</p><p>Huhtasaari ei ole koskaan kertonut missään, mikä on tuo &rdquo;<em>strateginen linja</em>&rdquo; olisi sisällöltään ja miten Suomen ero käytännössä hoidettaisiin. Samaan tyyliinkö kuin Britannia hoiti brexitinsä?</p><p>Kun lueskelin Huhtasaaren Uuden Suomen blogikirjoituksia presidentinvaalien jälkeen, eipä siellä ole enää paljon Suomen EU-eroa viritelty. Suomen EU-ero oli puhdas vaaliteema kannatuksen saamiseksi, ei mitään muuta. 28.7.2018 julkaistussa blogissa tyydyttiin jo EU-johtajien vaihtoon (<a href="http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258770-eun-johtajat-vaihtoon-aika-sanoa-hyvasti-monikulturalismille"><u>Huhtasaari, US-blogi 28.7.2018</u></a>).</p><p>Uusia ajatuksia Huhtasaari ei kykene enää luomaan, vanhan toistoa vain.</p><p>Huhtasaarikaan ei siis ole enää agitoinut Suomen EU-erolla. Hän ei ole ilakoinut sillä, että &rdquo;Iso-Britannia on viimein pääsemässä EU-ikeestä ja samassa itsenäisyyden&rdquo; eroprosessin seurauksina. Nyt hän vetoaa kirjoituksissa Italian esimerkkiin eikä Iso-Britannian siihen esimerkkiin, jossa Iso-Britannia on nyt todellakin irtautumassa EU:sta.</p><p>Miksi nyt Perussuomalaisille Italia näyttäisi kelpaavan, mutta Iso-Britannia ei enää?</p><p>Tämä päivä pitäisi olla Huhtasaaren ja muiden Suomen EU-jäsenyyttä vastustajien ilon päivä, kun Iso-Britannian EU-erosopimus sinetöitiin Brysselissä. EU-vastustajien blogipalstat ammottavat kuitenkin tyhjyyttään eikä heidän ilon päiväänsä taida juhlia kukaan. Missä viipyy Huhtasaarenkin kirjoitus brexitin ja Brexit-sopimuksen Britannialle tuomasta onnesta ja autuudesta?</p><p>Huhtasaari, miksi et kirjoita Britannian EU-erosta ja siitä, mitä se on ja tuonut ja mitä se vielä tulee tuomaan Britannialle? Et ole kirjoittanut sanallakaan brexitiä esimerkkinä Suomen EU-erolle. Eikö brexit olekaan hyvä esimerkki?</p><p>Suomessa aina riittää muutama Suomen EU-jäsenyyden äkkiväärä vastustaja, joiden äänet pitää Perussuomalaisten edelleen jollakin tavalla kerätä ensi kevään vaaleissa. Vaaliteemaa EU:sta ei kylläkään tule eikä sitä tule saamaan aikaan Italiakaan.</p><p>No, onhan Perussuomalaisilla aina maahanmuutto, jolla mellastaa, vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut tiukkaa eikä Perussuomalaiset olisi kyennyt parempaan, vaikka olisi kuin istunut hallituksessa Sinisten tilalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Missä EU, siellä ongelma”. Tuolla iskulauseella Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vei puolueensa kahteen peräkkäiseen eduskuntavaalivoittoon vuosina 2011 ja 2015.

Perussuomalaiset oli noussut vuoden 2011 vaaleissa EU-vastaisuudella maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi nostaen edellisistä vaaleista äänimääränsä 1,57 prosentista 19,05 prosenttiin saaden 34 uutta kansanedustajaa. Vaalivoitto oli historiallisen suuri.

Kreikka oli tehnyt tehtävänsä Perussuomalaisten hyväksi. Perussuomalaiset ajoivat Suomen EU-irtautumista, mutta toki demokraattisesti niin, että erolla tulee olla demokraattisessa prosessissa Suomen kansan enemmistön kannatus.

Perussuomalaiset myös tiesivät tehdessään politiikkaa EU:lla, ettei Suomesta löydy enemmistöä, joka erottaisi Suomen EU:sta.

Vuoden 2011 vaalivoiton myötä Suomen poliittinen päätäntä oli täysin sekaisin. Puolueiden tarmo meni Perussuomalaisten kyräilyyn eikä Suomessa saatu neljässä vuodessa mitään aikaiseksi. Talous yski ja kansa kurjistui.

Ruotsissa on nyt sama tilanne kuin Suomessa vuonna 2011. Puolueiden energia menee Ruotsidemokraattien kyräilyyn. Ruotsidemokraatit määrittelee juuri tällä hetkellä tekemättä mitään aktiivisesti Ruotsin poliittista agendaa. Puolueiden tarmo keskittyy toimiin, miten Ruotsidemokraattien valtaa voidaan rajoittaa. Sitä valtaa, jota Ruotsidemokraateilla ei nimellisesti ole, mutta tosiasiallisesti on.

Perussuomalaisten vaalivoitot vuosina 2011 ja 2015 perustuivat EU:n vastustamiseen. ”Missä EU, siellä ongelma” ja "Se on rikkaiden Neuvostoliitto tämä EU" iskulauseet Soinin EU-sutkautuksina uurtuivat monen äänestäjän selkärankaan ja tuottivat tulosta kansan marssiessa vaaliuurnille.

Puolueille tiedoksi: mikäli haluat menestystä vaaliuurnilla, keksi lyhyt iskulause, joka uurtuu äänestäjien selkäytimeen ja joka on äänestäjien muistissa vaaliuurnilla. Soinin sutkautuksen pursuavat vieläkin monen äänestäjän selkärangasta.

                                                                                       ****

Tänään sunnuntaina marraskuun 25. päivänä Iso-Britannia pääministeri Theresa Mayn johdolla ja EU-maat päämiestensä johdolla hyväksyivät Brexit-sopimuksen, jolla Iso-Britannia eroaa EU:sta.

Eroprosessi on ollut Iso-Britannialle vaikea eikä lopullista tulosta vielä tiedetä. Vaateet uudesta kansanäänestyksestä ovat voimistaneet.

Iso-Britannia on saanut tuta, mitä on neuvotella sopimusta sellaisen vastapuolen kanssa, joka on lähes kymmenen kertaa suurempi. EU on suurvalta, Iso-Britannia verrattuna EU:hun ei ole. Bruttokansantuotteella mitattuna EU:n talous oli vuonna 2017 suurempi kuin Yhdysvaltain talous, tosin tuossa bruttokansantuotteen arvossa oli mukana myös Iso-Britannian osuus.

Iso-Britannia on eurooppalainen suurvalta, muttei ole ollut enää mikään maailmanmahti pitkään aikaan. Kaikille Britanniassa brexitiä kannatteille oli suuri yllätys kuinka yhtenäinen 27 maan EU oli eroneuvotteluissa. Iso-Britannia ei kyennyt neuvotteluissa hajottamaan EU-vastapuolta saadakseen itselleen etua.

EU:n yhtenäisyys brexitissä on ollut kaikille yllätys ja osoittaa unionimaiden yhteenkuuluvuutta kaikista erimielisyyksistä huolimatta.

EU-yhtenäisyys oli osoitus myös Venäjälle, jos se luuli Iso-Britannian eron tuovan sille jotain etua hajota ja hallitse -politiikassaan. Kävi päinvastoin.

Brexit on osoittanut jo voimansa Iso-Britannialle. Brexit on jo leikannut Iso-Britannian talouskasvua. Ihmiset ovat huolestuneita tulevaisuudesta, josta heillä ei ole tietoa.

Brexitin briteille jo nyt tuomia ongelmia on kuvannut hyvin Ylen toimittaja Hannele Muilu kirjoituksessaan otsikolla ”Isosta-Britanniasta Pikku-Britanniaksi – Brexit-intoilijat haikailevat imperiumin aikoja, mutta maa on kuihtumassa talouden ja kaupan kärpässarjaan” (Yle 24.11.2018) ja Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä kirjoituksessa otsikolla ”He olivat brittiparlamentin brexit-kapinallisia jo ennen kuin kapinasta tuli valtavirtaa - Tappouhkaukset ovat osa arkea” (HS 25.11.2018).

                                                                                       ****

Eduskuntavaalit lähestyvät. Vaalikamppailu alkoi kuluneella viikolla kahdella puoluepuheenjohtajien vaalitentillä.

Kahdessa edellisessä eduskuntavaalissa vaaliteemoina ovat olleet EU ja vuoden 2015 vaaleissa myös EU:n harjoittama maahanmuuttopolitiikka. EU vei Perussuomalaiset kahteen historialliseen vaalivoittoon.

Kuluneen viikon vaalitenttien perusteella EU:sta ei tule vaaliteemaa, jolla ihmiset saadaan vaaliuurnille ja jolla voitetaan vaalit. EU ei enää kannata vaalivoittoon kieroilla ja väärillä kurkuilla eikä muillakaan banaanidirektiiveillä.

Brexitin myötä myös sosiaalinen media on hiljennyt EU-asiassa. Yhä harvemmassa ovat ne aggressiiviset kannanotot, joissa EU manataan alimpaan helvettiin ja kaikkien Suomen ongelmien äidiksi. Ongelmien, jotka poliitikot leimasivat EU:n syiksi, vaikka olisivat olleet Suomessa ihan itse aikaan saatuja.

Bryssel - ei siis Siperia - on opettanut myös Soinia. Ulkoministeriyden myötä hänestä tullut EU-käännynnäinen. Yksityisissä kannanotoissa Soini ei enää soimaa EU:ta vaan aborttia.

Millä Perussuomalaiset sitten ammentavat jatkossa kannatustaan?

Ei ainakaan Suomen EU-jäsenyyden vastustamisella. EU-jäsenyyden vastustamisella ei enää räjäytellä kannatusta jytkyvaalivoittoihin eikä hallituksiin.

Perussuomalaisten 19.10.2018 julkaistussa uudessa kaksisivuisessa periaateohjelmassa ei mainita EU:ta sanallakaan (Periaateohjelma 19.10.2018).

Periaateohjelma kirjaa, että ”Suomalaisilla ei ole oikeutta ryhtyä määräi­lemään muita, eikä muilla ole oikeutta määräillä meitä. Haluamme puolustaa suomalaisten omaa päätäntävaltaa, siis kansallista itsemääräämisoikeutta.”, mutta ohjelma ei käsittele sanallakaan sitä, rajoittaako EU Suomen itsemääräämisoikeutta ja tulisiko Suomen sen vuoksi erota EU:sta.

Perussuomalaisetkaan eivät enää tosiasiassa aja Suomen EU-eroa.

No, jo vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelman vaaliteemoissa oli EU:lla varsin vähäinen osuus. ”Sulku vahingolliselle EU-byrokratialle” oli Perussuomalaisten ainoa EU:ta koskeva maininta tuossa paperissa (Eduskuntavaaliohjelman pääteemat).

                                                                                       ****

Bryssel - ei siis Siperia - on opettanut Soinin lisäksi Perussuomalaisiakin, tosin Laura Huhtasaaren tehtävä on agitoida Suomen harvenevat EU-vastustajat puolueen riveihin vaaleissa.

Laura Huhtasaaren puhti EU-vastustamisessa on laantunut. Vielä presidentinvaaleissa hänen teemansa oli Suomen EU-ero. ”Suomen tulee ottaa strategiseksi linjaksi eroaminen EU:sta.”, Huhtasaari julisti ohjelmassaan (Laura Huhtasaari, linjapuhe).

Huhtasaari ei ole koskaan kertonut missään, mikä on tuo ”strateginen linja” olisi sisällöltään ja miten Suomen ero käytännössä hoidettaisiin. Samaan tyyliinkö kuin Britannia hoiti brexitinsä?

Kun lueskelin Huhtasaaren Uuden Suomen blogikirjoituksia presidentinvaalien jälkeen, eipä siellä ole enää paljon Suomen EU-eroa viritelty. Suomen EU-ero oli puhdas vaaliteema kannatuksen saamiseksi, ei mitään muuta. 28.7.2018 julkaistussa blogissa tyydyttiin jo EU-johtajien vaihtoon (Huhtasaari, US-blogi 28.7.2018).

Uusia ajatuksia Huhtasaari ei kykene enää luomaan, vanhan toistoa vain.

Huhtasaarikaan ei siis ole enää agitoinut Suomen EU-erolla. Hän ei ole ilakoinut sillä, että ”Iso-Britannia on viimein pääsemässä EU-ikeestä ja samassa itsenäisyyden” eroprosessin seurauksina. Nyt hän vetoaa kirjoituksissa Italian esimerkkiin eikä Iso-Britannian siihen esimerkkiin, jossa Iso-Britannia on nyt todellakin irtautumassa EU:sta.

Miksi nyt Perussuomalaisille Italia näyttäisi kelpaavan, mutta Iso-Britannia ei enää?

Tämä päivä pitäisi olla Huhtasaaren ja muiden Suomen EU-jäsenyyttä vastustajien ilon päivä, kun Iso-Britannian EU-erosopimus sinetöitiin Brysselissä. EU-vastustajien blogipalstat ammottavat kuitenkin tyhjyyttään eikä heidän ilon päiväänsä taida juhlia kukaan. Missä viipyy Huhtasaarenkin kirjoitus brexitin ja Brexit-sopimuksen Britannialle tuomasta onnesta ja autuudesta?

Huhtasaari, miksi et kirjoita Britannian EU-erosta ja siitä, mitä se on ja tuonut ja mitä se vielä tulee tuomaan Britannialle? Et ole kirjoittanut sanallakaan brexitiä esimerkkinä Suomen EU-erolle. Eikö brexit olekaan hyvä esimerkki?

Suomessa aina riittää muutama Suomen EU-jäsenyyden äkkiväärä vastustaja, joiden äänet pitää Perussuomalaisten edelleen jollakin tavalla kerätä ensi kevään vaaleissa. Vaaliteemaa EU:sta ei kylläkään tule eikä sitä tule saamaan aikaan Italiakaan.

No, onhan Perussuomalaisilla aina maahanmuutto, jolla mellastaa, vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut tiukkaa eikä Perussuomalaiset olisi kyennyt parempaan, vaikka olisi kuin istunut hallituksessa Sinisten tilalla.

]]>
61 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264697-britannian-eu-eron-jalkeen-suomen-eu-eroa-ei-enaa-aja-tosissaan-yksikaan-puolue#comments Brexit Btitannian EU-ero EU-ero Suomen EU-jäsenyys Sun, 25 Nov 2018 10:42:48 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264697-britannian-eu-eron-jalkeen-suomen-eu-eroa-ei-enaa-aja-tosissaan-yksikaan-puolue
Adventtikalenteri helvetistä: Brexit-joulun odotus http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264640-adventtikalenteri-helvetista-brexit-joulun-odotus <p>Brittikolumnistien seuraaminen on antoisampaa kuin pohjoismaisten vakavikkojen. Ei täällä pohjoisessa ole tietenkään sellaista innoittajaakaan kuin Brexit.</p><p>Tähän asti hauskimman tulkinnan nykytilanteesta tarjoaa Marina Hyde The Guardianissa:</p><p><a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/nov/23/brexit-advent-political-hellscape-war-with-spain" title="https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/nov/23/brexit-advent-political-hellscape-war-with-spain">https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/nov/23/brexit-advent-poli...</a></p><p>Hyden suosikkijoulukoriste on Downing Streetin käkikello. Kerran tunnissa mekaaninen täti ilmaantuu luukusta sanomaan &quot;taking back control&quot;.</p><p>Dominic Raabin uusi tavoite on &quot;negotiated no-deal&quot;, joka on ilmeinen&nbsp;&quot;moron&rsquo;s oxymoron&quot;.</p><p>Konservatiivien emeritusjohtaja Michael Howard haaveilee paremman puutteessa sodasta Espanjan kanssa, kun sodasta Argentiinan kanssa on kulunut jo niin kauan...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brittikolumnistien seuraaminen on antoisampaa kuin pohjoismaisten vakavikkojen. Ei täällä pohjoisessa ole tietenkään sellaista innoittajaakaan kuin Brexit.

Tähän asti hauskimman tulkinnan nykytilanteesta tarjoaa Marina Hyde The Guardianissa:

https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/nov/23/brexit-advent-political-hellscape-war-with-spain

Hyden suosikkijoulukoriste on Downing Streetin käkikello. Kerran tunnissa mekaaninen täti ilmaantuu luukusta sanomaan "taking back control".

Dominic Raabin uusi tavoite on "negotiated no-deal", joka on ilmeinen "moron’s oxymoron".

Konservatiivien emeritusjohtaja Michael Howard haaveilee paremman puutteessa sodasta Espanjan kanssa, kun sodasta Argentiinan kanssa on kulunut jo niin kauan...

]]>
57 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264640-adventtikalenteri-helvetista-brexit-joulun-odotus#comments Brexit EU ja britit Theresa Mayn hallitus Fri, 23 Nov 2018 19:07:04 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264640-adventtikalenteri-helvetista-brexit-joulun-odotus
EU:sta ei voi erota - saati eurosta http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264556-eusta-ei-voi-erota-saati-eurosta <p><strong>Tavallisesta järjestöstä </strong>voi erota lopettamalla jäsenmaksun. Kun seuraa Britannian Brexit-kamppailua irti EU:sta, joutuu ihmettelemään, millainen järjestö tuo Euroopan Unioni oikein on. Kun siihen on liittynyt, on naulittu niin monella pultilla Brysselin seinään, että siitä irti rimpuiltuaan ei enää selviä terveenä ihmisten ilmoille.&nbsp;</p><p>Britit tekivät ilmiselvän laskuvirheen, kun luulivat äänestävänsä itsensä taas &quot;vapaiden kansakuntien joukkoon&quot;. Koko kansanäänestys oli virheellisen poliittisen taktiikan tulos. Pääministeri <strong>Cameronin</strong> piti päinvastoin lujittaa valtaansa, kun kansa olisi äänestänyt EU-jäsenyyden puolesta.</p><p>Mutta Lontoon iltapäivälehdet olivat maalanneet EU:sta sellaisen mörön, että kansa alkoi uskoa niitä. Nyt sitten ollaan tässä - samalla tavalla kuin jenkkilässä, jossa uskottiin Fox Newsia ja äänestettiin <strong>Trump</strong> Valkoiseen taloon.&nbsp;</p><p><strong>Oikeastaan kansan</strong> ei pitäisi antaa äänestää liian monimutkaisista Kyllä-Ei-asioista. Sellainen on vaikkapa Suomen Nato-jäsenyys. Kyllä kansanedustajien pitäisi antaa harkita sellaisia asioita. Heillä on hieman paremmat mahdollisuudet kuunnella asiantuntijoita ja harkita asiaa kuin mattimeikäläisillä.</p><p>Tässä vain ihmetyttää, miten täällä Euroopassa porskuttavat sellaiset maat kuin Norja ja Sveitsi, jotka eivät ole lainkaan sotkeutuneet EU-soppaan. Kyllä ne pärjäävät aivan mainiosti. Mutta nehän eivät ole saaneet vammoja, kun eivät ole olleet pulteilla kiinni Brysselin seinässä.</p><p>Suomessa monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että oli virhe mennä mukaan &euro;-valuuttaan. Oli naiivia optimismia ottaa valuuttaunioniin sellaisia maita kuin Kreikka ja Italia. Mutta useimmat &euro;-kriikikot&nbsp; toteavat heti perään, että on myöhäistä palata markkoihin. Britannian kohtalo osoittaa, millaisia riesoja siitä seuraisi. Eikä Britannia edes käytä &euro;-seteleitä.&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tavallisesta järjestöstä voi erota lopettamalla jäsenmaksun. Kun seuraa Britannian Brexit-kamppailua irti EU:sta, joutuu ihmettelemään, millainen järjestö tuo Euroopan Unioni oikein on. Kun siihen on liittynyt, on naulittu niin monella pultilla Brysselin seinään, että siitä irti rimpuiltuaan ei enää selviä terveenä ihmisten ilmoille. 

Britit tekivät ilmiselvän laskuvirheen, kun luulivat äänestävänsä itsensä taas "vapaiden kansakuntien joukkoon". Koko kansanäänestys oli virheellisen poliittisen taktiikan tulos. Pääministeri Cameronin piti päinvastoin lujittaa valtaansa, kun kansa olisi äänestänyt EU-jäsenyyden puolesta.

Mutta Lontoon iltapäivälehdet olivat maalanneet EU:sta sellaisen mörön, että kansa alkoi uskoa niitä. Nyt sitten ollaan tässä - samalla tavalla kuin jenkkilässä, jossa uskottiin Fox Newsia ja äänestettiin Trump Valkoiseen taloon. 

Oikeastaan kansan ei pitäisi antaa äänestää liian monimutkaisista Kyllä-Ei-asioista. Sellainen on vaikkapa Suomen Nato-jäsenyys. Kyllä kansanedustajien pitäisi antaa harkita sellaisia asioita. Heillä on hieman paremmat mahdollisuudet kuunnella asiantuntijoita ja harkita asiaa kuin mattimeikäläisillä.

Tässä vain ihmetyttää, miten täällä Euroopassa porskuttavat sellaiset maat kuin Norja ja Sveitsi, jotka eivät ole lainkaan sotkeutuneet EU-soppaan. Kyllä ne pärjäävät aivan mainiosti. Mutta nehän eivät ole saaneet vammoja, kun eivät ole olleet pulteilla kiinni Brysselin seinässä.

Suomessa monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että oli virhe mennä mukaan €-valuuttaan. Oli naiivia optimismia ottaa valuuttaunioniin sellaisia maita kuin Kreikka ja Italia. Mutta useimmat €-kriikikot  toteavat heti perään, että on myöhäistä palata markkoihin. Britannian kohtalo osoittaa, millaisia riesoja siitä seuraisi. Eikä Britannia edes käytä €-seteleitä.  

]]>
93 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264556-eusta-ei-voi-erota-saati-eurosta#comments Brexit EU Euro-valuutta Kansanäänestys Thu, 22 Nov 2018 10:35:25 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264556-eusta-ei-voi-erota-saati-eurosta
Prkln Brexit http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264269-prkln-brexit <p>Theresa May on tukkipuun kuoren alla, vastassa koko EU ydin ja kuorena oma kansanäänestys. Jokainen voi kuvitella mihin päin jousto tulee jos May ponnistaa. Kyllä siinä kuori ratkeaa ennemmin kuin ydintukki kaatuu. Kokeilkaa itse neuvotella yksin 27 neuvottelijaa vastaan, niin että saatte kiukkuisen oman joukkonne edut niin suureksi, että voitte olla ylpeä neuvottelutuloksesta.</p><p>Kansallisen edun mukainen sopimus on siis aika mahdoton ajatuksenakin, jos vastassa on EU, joka ei tietystikään voi antaa 27 maan edun kaatua yhden eroavan jäsenmaan eduksi.</p><p>Mikään ei ole niin helppoa, kuin arvostelu, ei tarvita kovinkaan kummallisia leukaluita kun voi arvostella ja loukata.</p><p>Tähän sopii mielestän vanha suomalainen sananlasku, että ei ole peilin syy jos naama on vino. Ei ole Mayn syy, että vaalitulos oli mikä oli. May toimii tässä kansanäänestyksen peilinä, hän otti tehtäväkseen saattaa kansanäänestyksen tulos voimaan, vaikka itse äänesti aikoinaan toisin.</p><p>Nyt kaikki ovat huomanneet, kuinka vähän valtaa yksittäinen kansakunta omistaa kun neuvottelee EU:ta vastaan. Suomessa on kehoitukset EU-erosta kadonneet kuin pieru Saharaan, kukaan ei enää julista oman markan edullisuudesta, koska sen hinta on niin kova, että kuviteltuakaan hyötyä ei saa enää koskaan takaisin palautettua.</p><p>Cameronin tyhmyydestä tässä nyt maksetaan. David Cameron ihastui liiaksi omaan egoonsa, onhan hän kuninkaan jälkeläinen, mutta ei mitään muuta enää. Se fantasiamaailma, jossa David Cameron eli on nyt paljastunut ankaraksi, eikä May sen enempää kuin kukaan muukaan olisi voinut parempaa Brexittiä neuvotella.</p><p>Hankalaksi tämän asian tekee se, että voittajia ei tässä sotkussa ole kummallakaan puolella pöytää. Vaikka kuinka britit nyt haluavat suurta läpimurtoa tai osa jopa uutta kansanäänestystä asiasta, niin sitä ei ole näkyvissä, eikä tule.</p><p>David Cameronin kadottua politiikasta on tilalle noussut Jeremy Corbyn, siinä missä Corbyn pelaa sisäpolitiikkaa, kun May yrittää selvitellä vain Cameronin sotkua. Missä olikaan Corbyn silloin kun May yksin taisteli ja neuvotteli, no hän oli hiomassa omaa taktiikaansa hiljaisuudessa.</p><p>Sokea reetakin pystyi ennustamaan kaikkia tyydyttävän neuvottelutuloksen mahdottamaksi, joten oli paljon antoisampaa jättäytyä kaikesta tästä paskasta pois ja alkaa nokkia sitten kun tulos oli lautaselle aseteltu.</p><p>Theresa May jätettiin yksin, mutta nyt hänet voidaan uhrata, kun neuvottelut on käyty. Tuskin kukaan uskaltaa avata tätä pakettia kuitenkaan, vaan ärinä ja purina on näennäistä uhoamista. Tähän mahdollisuuteen Theresa Mayn usko perustuu, kun hän sanoo pysyvänsä pääministerinä. Rohkea yksinäinen nainen, joka on kovin aliarvostettu niin EU:ssa kuin omiensa joukossa kotimaassaan. Ehkä arvostus tulee joskus myöhemmin kun kansakin saa etäisyyttä nykyiseen tunnemyrskyynsä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Theresa May on tukkipuun kuoren alla, vastassa koko EU ydin ja kuorena oma kansanäänestys. Jokainen voi kuvitella mihin päin jousto tulee jos May ponnistaa. Kyllä siinä kuori ratkeaa ennemmin kuin ydintukki kaatuu. Kokeilkaa itse neuvotella yksin 27 neuvottelijaa vastaan, niin että saatte kiukkuisen oman joukkonne edut niin suureksi, että voitte olla ylpeä neuvottelutuloksesta.

Kansallisen edun mukainen sopimus on siis aika mahdoton ajatuksenakin, jos vastassa on EU, joka ei tietystikään voi antaa 27 maan edun kaatua yhden eroavan jäsenmaan eduksi.

Mikään ei ole niin helppoa, kuin arvostelu, ei tarvita kovinkaan kummallisia leukaluita kun voi arvostella ja loukata.

Tähän sopii mielestän vanha suomalainen sananlasku, että ei ole peilin syy jos naama on vino. Ei ole Mayn syy, että vaalitulos oli mikä oli. May toimii tässä kansanäänestyksen peilinä, hän otti tehtäväkseen saattaa kansanäänestyksen tulos voimaan, vaikka itse äänesti aikoinaan toisin.

Nyt kaikki ovat huomanneet, kuinka vähän valtaa yksittäinen kansakunta omistaa kun neuvottelee EU:ta vastaan. Suomessa on kehoitukset EU-erosta kadonneet kuin pieru Saharaan, kukaan ei enää julista oman markan edullisuudesta, koska sen hinta on niin kova, että kuviteltuakaan hyötyä ei saa enää koskaan takaisin palautettua.

Cameronin tyhmyydestä tässä nyt maksetaan. David Cameron ihastui liiaksi omaan egoonsa, onhan hän kuninkaan jälkeläinen, mutta ei mitään muuta enää. Se fantasiamaailma, jossa David Cameron eli on nyt paljastunut ankaraksi, eikä May sen enempää kuin kukaan muukaan olisi voinut parempaa Brexittiä neuvotella.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että voittajia ei tässä sotkussa ole kummallakaan puolella pöytää. Vaikka kuinka britit nyt haluavat suurta läpimurtoa tai osa jopa uutta kansanäänestystä asiasta, niin sitä ei ole näkyvissä, eikä tule.

David Cameronin kadottua politiikasta on tilalle noussut Jeremy Corbyn, siinä missä Corbyn pelaa sisäpolitiikkaa, kun May yrittää selvitellä vain Cameronin sotkua. Missä olikaan Corbyn silloin kun May yksin taisteli ja neuvotteli, no hän oli hiomassa omaa taktiikaansa hiljaisuudessa.

Sokea reetakin pystyi ennustamaan kaikkia tyydyttävän neuvottelutuloksen mahdottamaksi, joten oli paljon antoisampaa jättäytyä kaikesta tästä paskasta pois ja alkaa nokkia sitten kun tulos oli lautaselle aseteltu.

Theresa May jätettiin yksin, mutta nyt hänet voidaan uhrata, kun neuvottelut on käyty. Tuskin kukaan uskaltaa avata tätä pakettia kuitenkaan, vaan ärinä ja purina on näennäistä uhoamista. Tähän mahdollisuuteen Theresa Mayn usko perustuu, kun hän sanoo pysyvänsä pääministerinä. Rohkea yksinäinen nainen, joka on kovin aliarvostettu niin EU:ssa kuin omiensa joukossa kotimaassaan. Ehkä arvostus tulee joskus myöhemmin kun kansakin saa etäisyyttä nykyiseen tunnemyrskyynsä.

]]>
85 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264269-prkln-brexit#comments Brexit Fri, 16 Nov 2018 09:46:33 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264269-prkln-brexit
Mikä on Brexit-sopimuksen sisältö? Tietääkö kukaan edes jotain? http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264245-mika-on-brexit-sopimuksen-sisalto-tietaako-kukaan-edes-jotain <p><strong>&nbsp;</strong>Olen juuri seurannut Yle:n iltauutiset, jossa Brexit-sopimuksen ja pääministeri Mayn tilanetta puitiin monelta kantilta. Se tuli selväksi, että sopimus on monen brittipoliitikon mielestä niin huono, että sitä ei pidä hyväksyä. Sen sijaan siitä ei puhuttu halaistua sanaa, että mikä siinä on huonoa. Mutta vastustaa pitää.</p><p>Olen yrittänyt löytää Brexit-sopimuksen sisällöstä tietoa Yle:stä, MTV:stä ja googlaamalla. Ei mitään. Jossain arveltiin, että brittien pitää jäädä EU:n tulliunioniin, joka käytännössä tarkoittaa EU:n vapaakauppa-aluetta. Mielestäni tämä on juuri se asia, jonka britit ovat halunneet EU:sta eikä mitään muuta. EU on sanonut, että britit eivät voi ottaa rusinoita pullasta, vaan pitää ottaa koko juttu kuten mukaan lukien ihmisten vapaa liikkuminen, joka on taasen briteille yksi perussyy erota EU:sta.</p><p>Koko juttu vaikuttaa minusta erikoiselta hohkaamiselta. Uutisvälineet eivät tiedä sopimuksen sisällöstä mitään, ja näyttää siltä, että brittipoliitikot eivät tiedä yhtään enempää, mutta kovasti pitää vastustaa.</p><p>Kun valtamedia ei tiedä tai ei osaa välittää tietoa, niin onko jollakin yhtään enempää tietoa tai edes valistunutta arvausta???</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Olen juuri seurannut Yle:n iltauutiset, jossa Brexit-sopimuksen ja pääministeri Mayn tilanetta puitiin monelta kantilta. Se tuli selväksi, että sopimus on monen brittipoliitikon mielestä niin huono, että sitä ei pidä hyväksyä. Sen sijaan siitä ei puhuttu halaistua sanaa, että mikä siinä on huonoa. Mutta vastustaa pitää.

Olen yrittänyt löytää Brexit-sopimuksen sisällöstä tietoa Yle:stä, MTV:stä ja googlaamalla. Ei mitään. Jossain arveltiin, että brittien pitää jäädä EU:n tulliunioniin, joka käytännössä tarkoittaa EU:n vapaakauppa-aluetta. Mielestäni tämä on juuri se asia, jonka britit ovat halunneet EU:sta eikä mitään muuta. EU on sanonut, että britit eivät voi ottaa rusinoita pullasta, vaan pitää ottaa koko juttu kuten mukaan lukien ihmisten vapaa liikkuminen, joka on taasen briteille yksi perussyy erota EU:sta.

Koko juttu vaikuttaa minusta erikoiselta hohkaamiselta. Uutisvälineet eivät tiedä sopimuksen sisällöstä mitään, ja näyttää siltä, että brittipoliitikot eivät tiedä yhtään enempää, mutta kovasti pitää vastustaa.

Kun valtamedia ei tiedä tai ei osaa välittää tietoa, niin onko jollakin yhtään enempää tietoa tai edes valistunutta arvausta???

]]>
56 http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264245-mika-on-brexit-sopimuksen-sisalto-tietaako-kukaan-edes-jotain#comments Brexit Thu, 15 Nov 2018 19:21:15 +0000 Antero Ollila http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264245-mika-on-brexit-sopimuksen-sisalto-tietaako-kukaan-edes-jotain
Brexit junnaa vielä pitkään http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264143-brexit-junnaa-viela-pitkaan <p>Brittien itsenäisyyshaaveista syntynyt brexit on ollut otsikoissa jo pitkään, vuosikaudet. Brexitistä puhuttiin jo paljon ennen kansanäänestystä. Kansanäänestyksestä, jossa brexit päätettiin toteuttaa, on siitäkin jo aikaa.</p> <p>Kaiken aikaa on brexitiä pyritty ratkaisenmaan englantilaisille ja eurooppalaisille hyvällä tavalla, mutta se on vaikeaa, koska sellaista hyvää tapaa tehdä brexit ei ole olemassakaan.&nbsp;</p> <p>Pitäisi etsiä vähiten huono tapa tehdä brexit, mutta kukaan ei halua hyväksyä huonoa brexitiä, ei ainakaan omalta kannaltaan huonoa brexitiä.</p> <hr /><p>Paras tapa ratkaista brexit olisi hylätä se kokonaan, mutta se ei käy niile briteille jotka haaveilevat Englannin itsenäisyydestä.</p> <hr /><p>Minä veikkaan että brexitiä joudutaan ensin lykkäämään, jotta se saataisiin ratkaistua. Lykkäämistä jatketaan, kunnes aihe käy vanhanaikaiseksi tavalla tai toisella.</p> <p>Brexit käy vanhanaikaiseksi jos nationalismi leviää ja syttyy uusi eurooppalainen sota. Toinen mahdollisuus on se että itsenäisyyshaaveista luovutaan.</p> <hr /><p>Minä veikkaan etteivät britit luovu itsenäisyyshaaveistaan ja seurauksena on sota, sota Irlannista, sota Skotlannista ja lopulta suuri eurooppalainen sota, missä myös isot ydinasevallat Venäjä ja USA ovat osallisina.</p> <p>Kiinalaiset katselevat sitä sotaa sivusta, mutta sodan loputtua he korjaavat koko potin, sen mitä Euroopasta, Ameriikasta ja Venäjästä on vielä jäljellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brittien itsenäisyyshaaveista syntynyt brexit on ollut otsikoissa jo pitkään, vuosikaudet. Brexitistä puhuttiin jo paljon ennen kansanäänestystä. Kansanäänestyksestä, jossa brexit päätettiin toteuttaa, on siitäkin jo aikaa.

Kaiken aikaa on brexitiä pyritty ratkaisenmaan englantilaisille ja eurooppalaisille hyvällä tavalla, mutta se on vaikeaa, koska sellaista hyvää tapaa tehdä brexit ei ole olemassakaan. 

Pitäisi etsiä vähiten huono tapa tehdä brexit, mutta kukaan ei halua hyväksyä huonoa brexitiä, ei ainakaan omalta kannaltaan huonoa brexitiä.


Paras tapa ratkaista brexit olisi hylätä se kokonaan, mutta se ei käy niile briteille jotka haaveilevat Englannin itsenäisyydestä.


Minä veikkaan että brexitiä joudutaan ensin lykkäämään, jotta se saataisiin ratkaistua. Lykkäämistä jatketaan, kunnes aihe käy vanhanaikaiseksi tavalla tai toisella.

Brexit käy vanhanaikaiseksi jos nationalismi leviää ja syttyy uusi eurooppalainen sota. Toinen mahdollisuus on se että itsenäisyyshaaveista luovutaan.


Minä veikkaan etteivät britit luovu itsenäisyyshaaveistaan ja seurauksena on sota, sota Irlannista, sota Skotlannista ja lopulta suuri eurooppalainen sota, missä myös isot ydinasevallat Venäjä ja USA ovat osallisina.

Kiinalaiset katselevat sitä sotaa sivusta, mutta sodan loputtua he korjaavat koko potin, sen mitä Euroopasta, Ameriikasta ja Venäjästä on vielä jäljellä.

]]>
6 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264143-brexit-junnaa-viela-pitkaan#comments Brexit Wed, 14 Nov 2018 06:46:24 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264143-brexit-junnaa-viela-pitkaan
Kohti haasteellista puheenjohtajuutta http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta <p>Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.</p><p>Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.</p><p>Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 &ndash; 2019 pohjalta. Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.</p><p>Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.</p><p>Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin &rdquo;buffet-pöytä&rdquo; ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.</p><p>Kansalaiset keskiöön &ndash;otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.</p><p>Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast&rsquo;ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.</p><p>Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja &ndash;huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.

Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.

Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 – 2019 pohjalta. Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.

 

Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.

Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.

Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin ”buffet-pöytä” ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.

Kansalaiset keskiöön –otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.

Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.

 

Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast’ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.

Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja –huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!

]]>
0 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta#comments Brexit EU Italia Puheenjohtajuus Rahoituskehykset Mon, 29 Oct 2018 05:40:52 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta
Kova brexit - miksiköhän? http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan <p>Saanko muistuttaa Jean-Claude Junckerin sanoista, kun brexit-sopimusta ei tahdo millään syntyä.</p><p>Iltalehti: Jean-Claude Juncker: Kukaan ei enää uskalla erota EU:sta, kun he näkevät miten Britanniaa rangaistaan, 20.3.2017<br /><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><p>Tämä tuli mieleeni, kun luin EU-vihamielisyydestä ja itseaiheutetusta pula-ajasta.</p><p>Iltalehti: IL-analyysi: Pöytä EU-vihamielisyydelle katettiin jo vuosia sitten - näistä neljästä syystä Britannia haluaa eroon EU:sta</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_u...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Eu on rauhanprojektiksi aika kostonhaluinen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saanko muistuttaa Jean-Claude Junckerin sanoista, kun brexit-sopimusta ei tahdo millään syntyä.

Iltalehti: Jean-Claude Juncker: Kukaan ei enää uskalla erota EU:sta, kun he näkevät miten Britanniaa rangaistaan, 20.3.2017
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml

 

Tämä tuli mieleeni, kun luin EU-vihamielisyydestä ja itseaiheutetusta pula-ajasta.

Iltalehti: IL-analyysi: Pöytä EU-vihamielisyydelle katettiin jo vuosia sitten - näistä neljästä syystä Britannia haluaa eroon EU:sta

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml

 

Eu on rauhanprojektiksi aika kostonhaluinen?

]]>
20 http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan#comments Brexit EU Jean-Claude Juncker Sun, 21 Oct 2018 07:39:30 +0000 Jani Tuononen http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan
Dead man walking – Merkel kaput? http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261608-dead-man-walking-merkel-kaput <p>USA:n vankilaslangissa varoituksella &ldquo;<em>Dead man walking</em>&rdquo; ilmoitetaan ihmisestä, joka on jo tuomittu ja jota viedään teloituspaikalle.</p><p>Tämän termin tarkoituksena on alleviivata sitä, että kyseinen henkilö voi tehdä mitä tahansa koska hän on jo valmiiksi kuollut.</p><p>Vertaus on tietysti makaaberi ja vertahyytävä mutta sitä voi soveltaa poliittisessa mielessä Angela Merkeliin. Hän kärsi tiistaina kohtalokkaan ja kirvelevän tappion parlamentin CDU/CSU ryhmän puheenjohtajan vaalissa. Hänen läheinen liittolaisensa ja ehdokkaansa <em>Volker Kauder</em> ei tullut valituksi salaisessa lippuäänestyksessä tämän ryhmän puheenjohtajaksi.</p><p>Kauder on johtanut CDU/CSU:n ryhmää jo 13 vuotta. Siitäkin huolimatta, että <em>Horst Seehofer</em> (CSU) and <em>Alexander Dobrindt</em> suosittelivat Kauderia hän kärsi tappion. Merkelin luottomiehen sijasta valituksi tuli <em>Ralph Brinkhaus</em>. Heti valintansa jälkeen voittaja riensi muistuttamaan siitä, että hänen ehdokkuutensa ei ollut epälojaalisuuden merkki Merkelille.</p><p>Tappiota ei voi kuitenkaan valkopestä. Olipa niin tai näin, Merkel on nyt poliittisessa umpikujassa. Joulukuussa kokoontuva CDU:n puoluekokous tullee suurella todennäköisyydellä valitsemaan jonkun muun puolueen puheenjohtajaksi. &nbsp;Ainakin on selvää, että mikäli Merkel selviäisi, ei hänellä olisi kanslerina uskottavuutta eikä auktoriteettia.</p><p>Merkel on poliittisesti &rdquo;dead man walking&rdquo;.</p><p><strong>Suuri koalitio &ndash; kuolleiden laiva?</strong></p><p>Ja samaan suuntaan kulkevat myös hänen hallituskumppaninsa CSU:sta ja SPD:stä. Horst Seehofer on vain varjo itsestään alistuttuaan ensin pakolaispalautusasiasiassa kaksi kuukautta sitten ja nöyrryttyään nyt äärimmäisen nolosti alentamaan luottamustaan nauttivan tiedustelujohtajan <em>Hans-Georg Maaßen&rsquo;in </em>&rdquo;aamiaistirehtööriksi&rdquo; päätetyn ylennyksen sijaan turvallisuuspoliittiseksi valtiosihteeriksi.</p><p>Häntä odottaa varma suurtappio, jossa CSU menettää puolivuosisataisen ehdottoman enemmistön Baijerin paikallisvaaleissa. Sen jälkeen hänen puolueensa väistämättä tarvitsee syntipukkia.</p><p>Sosialidemokraattienkin puheenjohtaja <em>Andrea Nahles</em> selvisi puolueensa kapinasta vain tiukalla itsekritiikillä ja anteeksipyynnöillä hänen vastustajiensa riemuksi. Kannatuksen romahdus ja AfD:n ohiajo siitä tuskin kuitenkaan korjaantuvat - joten johtajanvaihdos näyttää täälläkin olevan edessä.</p><p>Koko hallitus muistuttaa saksalaisten tarinoiden<em> Totenschiff&rsquo;iä,</em> kuolleiten laivaa, joka pysyy pinnalla miehistön menehtyessä yksi toisensa jälkeen.</p><p><strong>Voittaja Brinkhaus </strong></p><p>Voittaja Brinkhaus on todennut, että aikoo tehdä yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja on ottanut yhteen Merkelin kanssa kaksi kertaa. Vuonna 2018 hän esimerkiksi hyökkäsi Ranskan presidentin <em>Emmanuel Macronin</em> suunnitelmia vastaan Euroopan tulevaisuudesta. Kaikesta lojaalisuuden vakuutteluista huolimatta, Merkelin ja Brinkhausin linjaerot ovat varsin suuret.</p><p>Suurpolitiikan äkkikäänteet suosivat nyt Brinkhausia. Britannian brexit on lässähtämässä Theresa Mayn jo tähyillessä varmasti tappiollisiin uusiin vaaleihin ainoana ulospääsynä umpikujasta. Saksan finanssipiirit haluavat riemulla ohjata &rdquo;eksyneen lampaan&rdquo; takaisin karsinaan Edellytyksenä sille on kuitenkin, että Ranskan suurista EU:n keskittämissuunnitelmista luovutaan ainakin toistaiseksi liian kovana palana Britannialle.</p><p>Vielä kerran näyttää hyvin todennäköiseltä, että - niin tai näin - Merkelin auringonlasku on alkanut. Hänen suosiotansa söi viimeksi &rdquo;<em>Causa Maaßen</em>&rdquo;, soutamisineen ja huopaamisineen. Asian epäonnistunut &rdquo;koplaus&rdquo; tehtiin SPD:n ja CSU:n johtajien kesken ja Merkel hyväksyi sen nopeasti.</p><p>Kyseinen vääntö tulkittiin kuitenkin mahtavien taustavoimien taholta kansan tahdon ylitse kävelyksi. &nbsp;Samoin Saksan mahtava teollisuusliitto, eräänlainen EK haluaa näyttää, että ulkomaalaisvirtaa ei saa yrittää hillitä. (<a href="http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-geduld-mit-bundesregierung-a-1229889.html" title="http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-geduld-mit-bundesregierung-a-1229889.html">http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-gedul...</a>)</p><p>Merkelin suurin ongelma on ollut kuitenkin Saksan avoin turvapaikkapolitiikka. Tavalliset kansalaiset ovat saaneet siitä tarpeekseen poliittisen kentän joka puolella. Tulijoiden määrä ja heidän tuomansa sosiaaliset ongelmat puhumattakaan rikollisuuden kasvamisesta ovat kerta kaikkiaan pelästyttäneet saksalaisen keskiluokan. &rdquo;Täti Merkelin&rdquo; miltei täydellinen mahtiasema on nyt sulanut, sillä CDU:n kannattajat ovat alkaneet äänestämään AfD:tä enemmän ja enemmän.</p><p>Hieman luettavaa: <strong>(</strong><a href="https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html"><strong>https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html</strong></a><strong>). </strong></p><p><strong>Mitä se merkitsee Suomelle?</strong></p><p>Suomen terminaalivaiheessa olevalle Sipilän hallitukselle Merkelin lähtö olisi myrkkyä.</p><p>Sipilän hallitus on ulkopoliittisesti peesannut Saksaa. Sipilän kabinetti on ollut kaiken kaikkiaan Merkelin uskollinen aseenkantaja &ndash; sivuajatuksenaan, että mikäli me olemme tottelevaisia niin &rdquo;Täti Merkel&rdquo; on sitten lojaali meille isoissa pöydissä, jonne Suomea ei kelpuuteta. Salaisena toiveena on ollut, että Täti Merkel suojelisi Suomea aggressiiviselta Venäjältä.</p><p>Vuoden 2017 Suomen hallituskriisissä Merkel siunasi tapahtuneen &rdquo;Arvo-Pohja kumouksen.&rdquo; Oli alusta asti selvää, että Merkel ei olisi halunnut saada Suomen ulkoministeriksi nuivaa suomalaista vaan suosi tottelevaisempaa käskyläistä.</p><p>TIetyllä tavalla Merkelin mahtiaseman romahtaminen merkitsee sitä, että Saksan ja Ranskan väliset kaavailut federatistisemmasta EU:sta joudutaan hautaamaan.</p><p>**&nbsp;</p><p>Merkel itse kommentoi äänestystä viisaasti hänelle tuhoisan äänestyksen jälkeen.</p><p>&rdquo;Näin demokratia toimii. Joskus on häviöitä eikä ole mitään mahdollisuutta sokeroida sitä.&rdquo;</p><p>Se toimiiko demokratia Suomessa, nähdään keväällä 2019.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> USA:n vankilaslangissa varoituksella “Dead man walking” ilmoitetaan ihmisestä, joka on jo tuomittu ja jota viedään teloituspaikalle.

Tämän termin tarkoituksena on alleviivata sitä, että kyseinen henkilö voi tehdä mitä tahansa koska hän on jo valmiiksi kuollut.

Vertaus on tietysti makaaberi ja vertahyytävä mutta sitä voi soveltaa poliittisessa mielessä Angela Merkeliin. Hän kärsi tiistaina kohtalokkaan ja kirvelevän tappion parlamentin CDU/CSU ryhmän puheenjohtajan vaalissa. Hänen läheinen liittolaisensa ja ehdokkaansa Volker Kauder ei tullut valituksi salaisessa lippuäänestyksessä tämän ryhmän puheenjohtajaksi.

Kauder on johtanut CDU/CSU:n ryhmää jo 13 vuotta. Siitäkin huolimatta, että Horst Seehofer (CSU) and Alexander Dobrindt suosittelivat Kauderia hän kärsi tappion. Merkelin luottomiehen sijasta valituksi tuli Ralph Brinkhaus. Heti valintansa jälkeen voittaja riensi muistuttamaan siitä, että hänen ehdokkuutensa ei ollut epälojaalisuuden merkki Merkelille.

Tappiota ei voi kuitenkaan valkopestä. Olipa niin tai näin, Merkel on nyt poliittisessa umpikujassa. Joulukuussa kokoontuva CDU:n puoluekokous tullee suurella todennäköisyydellä valitsemaan jonkun muun puolueen puheenjohtajaksi.  Ainakin on selvää, että mikäli Merkel selviäisi, ei hänellä olisi kanslerina uskottavuutta eikä auktoriteettia.

Merkel on poliittisesti ”dead man walking”.

Suuri koalitio – kuolleiden laiva?

Ja samaan suuntaan kulkevat myös hänen hallituskumppaninsa CSU:sta ja SPD:stä. Horst Seehofer on vain varjo itsestään alistuttuaan ensin pakolaispalautusasiasiassa kaksi kuukautta sitten ja nöyrryttyään nyt äärimmäisen nolosti alentamaan luottamustaan nauttivan tiedustelujohtajan Hans-Georg Maaßen’in ”aamiaistirehtööriksi” päätetyn ylennyksen sijaan turvallisuuspoliittiseksi valtiosihteeriksi.

Häntä odottaa varma suurtappio, jossa CSU menettää puolivuosisataisen ehdottoman enemmistön Baijerin paikallisvaaleissa. Sen jälkeen hänen puolueensa väistämättä tarvitsee syntipukkia.

Sosialidemokraattienkin puheenjohtaja Andrea Nahles selvisi puolueensa kapinasta vain tiukalla itsekritiikillä ja anteeksipyynnöillä hänen vastustajiensa riemuksi. Kannatuksen romahdus ja AfD:n ohiajo siitä tuskin kuitenkaan korjaantuvat - joten johtajanvaihdos näyttää täälläkin olevan edessä.

Koko hallitus muistuttaa saksalaisten tarinoiden Totenschiff’iä, kuolleiten laivaa, joka pysyy pinnalla miehistön menehtyessä yksi toisensa jälkeen.

Voittaja Brinkhaus

Voittaja Brinkhaus on todennut, että aikoo tehdä yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja on ottanut yhteen Merkelin kanssa kaksi kertaa. Vuonna 2018 hän esimerkiksi hyökkäsi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin suunnitelmia vastaan Euroopan tulevaisuudesta. Kaikesta lojaalisuuden vakuutteluista huolimatta, Merkelin ja Brinkhausin linjaerot ovat varsin suuret.

Suurpolitiikan äkkikäänteet suosivat nyt Brinkhausia. Britannian brexit on lässähtämässä Theresa Mayn jo tähyillessä varmasti tappiollisiin uusiin vaaleihin ainoana ulospääsynä umpikujasta. Saksan finanssipiirit haluavat riemulla ohjata ”eksyneen lampaan” takaisin karsinaan Edellytyksenä sille on kuitenkin, että Ranskan suurista EU:n keskittämissuunnitelmista luovutaan ainakin toistaiseksi liian kovana palana Britannialle.

Vielä kerran näyttää hyvin todennäköiseltä, että - niin tai näin - Merkelin auringonlasku on alkanut. Hänen suosiotansa söi viimeksi ”Causa Maaßen”, soutamisineen ja huopaamisineen. Asian epäonnistunut ”koplaus” tehtiin SPD:n ja CSU:n johtajien kesken ja Merkel hyväksyi sen nopeasti.

Kyseinen vääntö tulkittiin kuitenkin mahtavien taustavoimien taholta kansan tahdon ylitse kävelyksi.  Samoin Saksan mahtava teollisuusliitto, eräänlainen EK haluaa näyttää, että ulkomaalaisvirtaa ei saa yrittää hillitä. (http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-geduld-mit-bundesregierung-a-1229889.html)

Merkelin suurin ongelma on ollut kuitenkin Saksan avoin turvapaikkapolitiikka. Tavalliset kansalaiset ovat saaneet siitä tarpeekseen poliittisen kentän joka puolella. Tulijoiden määrä ja heidän tuomansa sosiaaliset ongelmat puhumattakaan rikollisuuden kasvamisesta ovat kerta kaikkiaan pelästyttäneet saksalaisen keskiluokan. ”Täti Merkelin” miltei täydellinen mahtiasema on nyt sulanut, sillä CDU:n kannattajat ovat alkaneet äänestämään AfD:tä enemmän ja enemmän.

Hieman luettavaa: (https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html).

Mitä se merkitsee Suomelle?

Suomen terminaalivaiheessa olevalle Sipilän hallitukselle Merkelin lähtö olisi myrkkyä.

Sipilän hallitus on ulkopoliittisesti peesannut Saksaa. Sipilän kabinetti on ollut kaiken kaikkiaan Merkelin uskollinen aseenkantaja – sivuajatuksenaan, että mikäli me olemme tottelevaisia niin ”Täti Merkel” on sitten lojaali meille isoissa pöydissä, jonne Suomea ei kelpuuteta. Salaisena toiveena on ollut, että Täti Merkel suojelisi Suomea aggressiiviselta Venäjältä.

Vuoden 2017 Suomen hallituskriisissä Merkel siunasi tapahtuneen ”Arvo-Pohja kumouksen.” Oli alusta asti selvää, että Merkel ei olisi halunnut saada Suomen ulkoministeriksi nuivaa suomalaista vaan suosi tottelevaisempaa käskyläistä.

TIetyllä tavalla Merkelin mahtiaseman romahtaminen merkitsee sitä, että Saksan ja Ranskan väliset kaavailut federatistisemmasta EU:sta joudutaan hautaamaan.

** 

Merkel itse kommentoi äänestystä viisaasti hänelle tuhoisan äänestyksen jälkeen.

”Näin demokratia toimii. Joskus on häviöitä eikä ole mitään mahdollisuutta sokeroida sitä.”

Se toimiiko demokratia Suomessa, nähdään keväällä 2019.

]]>
17 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261608-dead-man-walking-merkel-kaput#comments Brexit Hallituskoalitio Liittokansleri Angela Merkel Wed, 26 Sep 2018 15:24:01 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261608-dead-man-walking-merkel-kaput
Lääkkeiden saatavuus varmistettava potilaille syntyy Brexitistä sopimusta tai ei http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260264-laakkeiden-saatavuus-varmistettava-potilaille-syntyy-brexitista-sopimusta-tai-ei <p>Brexit on yksi ajankohtaisimmista aiheista.&nbsp; Julkisesta keskustelusta saa helposti mielikuvan, että Brexitissä on kyse pelkästä poliittisesta väännöstä. Sen vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan mitä erilaisimpia niin kansalaisten kuin yritysten arjessa.&nbsp;Osa vaikutuksista kohdentuu yhteiskuntamme näkökulmasta kriittisiin tekijöihin.</p><p>Yksi esimerkki tästä on lääkkeiden saatavuus. Britanniasta tuodaan tällä hetkellä muihin EU-maihin kuukausittain jopa 45 miljoonaa lääkepakkausta. Mikäli Brexit-sopimusta ei saada aikaan, voi Britannian ja EU:n välille yhdessä yössä nouseva tullimuuri hankaloittaa ja viivästyttää myös lääkekuljetuksia merkittävästi. Neuvotteluiden päättyminen sopimuksettomaan tilanteeseen voisi siis pahimmillaan aiheuttaa ongelmia lääkkeiden saatavuuteen.</p><p>Valmistautuminen on käynnissä lääketeollisuudessa. Potilasturvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi lääkeyritykset ryhtyivät valmistautumaan Brexitiin välittömästi kansanäänestyksen tuloksen selvittyä vuonna 2016. Myös se ei-toivottu vaihtoehto, ettei sopimusta Britannian ja EU:n välillä saataisi aikaan, on otettu valmistautumisessa huomioon.</p><p>Asiat eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä. &nbsp;Lääketeollisuudessa muutosten tekeminen vaatii riittävän pitkän siirtymisajan ja myös resursseja, sillä Britannia on ollut merkittävä toimija EU-maiden yhteisessä lääkkeiden lupajärjestelmässä. Yritykset ovatkin jo nyt siirtämässä tuhansien lääkkeiden myyntilupia Britanniasta muualla EU:ssa sijaitseville yrityksille. Lääkepakkauksiin ja potilasinformaatioon tarvittavat muutokset vaativat paljon työtä, samoin lääkkeiden laadun varmistamiseen liittyvien toimien siirtäminen muihin EU-maihin. Samoin joudutaan pohtimaan eri maissa olevien lääkevarastojen kasvattamistarvetta ennen mahdollista Brexitiä. &nbsp;</p><p>Monet Brexitin myötä vaadittavista muutoksista ovat varsin työläitä toteuttaa, ja niihin liittyvä hallinnollinen työ tulee ruuhkauttamaan myös viranomaisia. &nbsp;Jokainen lääkkeissä tapahtuva muutos nimittäin käynnistää oman viranomaisprosessinsa EU-maiden yhteisessä lääkevirastossa tai Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksessa Fimeassa.&nbsp; Tämä ja saatavuuteen liittyvien asioiden ratkominen tulee lisäämään viranomaistyötä. &nbsp;Fimean työpanos ja rooli koko EU:n yhteisen lääkevalvontaverkoston toiminnassa kasvaa, jos Britannian viranomaisten vahva työpanos menetetään. Nämä muutokset on huomioitava tarvittavina lisäresursseina.</p><p>Suomalaisten näkökulmasta lääkkeiden saatavuus on turvattava.&nbsp;Osa suomalaistenkin tarvitsemista, elintärkeistä lääkkeistä valmistetaan Britanniassa. Lääkehuollon katkeamattoman toiminnan turvaamiseksi olisi ehdottoman tärkeää, että Britannia ja EU pääsevät sopimukseen Brexitin ehdoista ja hallitulle muutokselle jää riittävästi aikaa. Tarvittaessa sopimuksettomassa tilanteessa on tehtävä erityisratkaisuja lääkehuollon osalta. Vähintään tulisi saada aikaan erillissopimus, jossa varmistetaan kansalaisten näkökulmasta kriittisille aloille vähintään kahden vuoden siirtymäaika.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brexit on yksi ajankohtaisimmista aiheista.  Julkisesta keskustelusta saa helposti mielikuvan, että Brexitissä on kyse pelkästä poliittisesta väännöstä. Sen vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan mitä erilaisimpia niin kansalaisten kuin yritysten arjessa. Osa vaikutuksista kohdentuu yhteiskuntamme näkökulmasta kriittisiin tekijöihin.

Yksi esimerkki tästä on lääkkeiden saatavuus. Britanniasta tuodaan tällä hetkellä muihin EU-maihin kuukausittain jopa 45 miljoonaa lääkepakkausta. Mikäli Brexit-sopimusta ei saada aikaan, voi Britannian ja EU:n välille yhdessä yössä nouseva tullimuuri hankaloittaa ja viivästyttää myös lääkekuljetuksia merkittävästi. Neuvotteluiden päättyminen sopimuksettomaan tilanteeseen voisi siis pahimmillaan aiheuttaa ongelmia lääkkeiden saatavuuteen.

Valmistautuminen on käynnissä lääketeollisuudessa. Potilasturvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi lääkeyritykset ryhtyivät valmistautumaan Brexitiin välittömästi kansanäänestyksen tuloksen selvittyä vuonna 2016. Myös se ei-toivottu vaihtoehto, ettei sopimusta Britannian ja EU:n välillä saataisi aikaan, on otettu valmistautumisessa huomioon.

Asiat eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä.  Lääketeollisuudessa muutosten tekeminen vaatii riittävän pitkän siirtymisajan ja myös resursseja, sillä Britannia on ollut merkittävä toimija EU-maiden yhteisessä lääkkeiden lupajärjestelmässä. Yritykset ovatkin jo nyt siirtämässä tuhansien lääkkeiden myyntilupia Britanniasta muualla EU:ssa sijaitseville yrityksille. Lääkepakkauksiin ja potilasinformaatioon tarvittavat muutokset vaativat paljon työtä, samoin lääkkeiden laadun varmistamiseen liittyvien toimien siirtäminen muihin EU-maihin. Samoin joudutaan pohtimaan eri maissa olevien lääkevarastojen kasvattamistarvetta ennen mahdollista Brexitiä.  

Monet Brexitin myötä vaadittavista muutoksista ovat varsin työläitä toteuttaa, ja niihin liittyvä hallinnollinen työ tulee ruuhkauttamaan myös viranomaisia.  Jokainen lääkkeissä tapahtuva muutos nimittäin käynnistää oman viranomaisprosessinsa EU-maiden yhteisessä lääkevirastossa tai Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksessa Fimeassa.  Tämä ja saatavuuteen liittyvien asioiden ratkominen tulee lisäämään viranomaistyötä.  Fimean työpanos ja rooli koko EU:n yhteisen lääkevalvontaverkoston toiminnassa kasvaa, jos Britannian viranomaisten vahva työpanos menetetään. Nämä muutokset on huomioitava tarvittavina lisäresursseina.

Suomalaisten näkökulmasta lääkkeiden saatavuus on turvattava. Osa suomalaistenkin tarvitsemista, elintärkeistä lääkkeistä valmistetaan Britanniassa. Lääkehuollon katkeamattoman toiminnan turvaamiseksi olisi ehdottoman tärkeää, että Britannia ja EU pääsevät sopimukseen Brexitin ehdoista ja hallitulle muutokselle jää riittävästi aikaa. Tarvittaessa sopimuksettomassa tilanteessa on tehtävä erityisratkaisuja lääkehuollon osalta. Vähintään tulisi saada aikaan erillissopimus, jossa varmistetaan kansalaisten näkökulmasta kriittisille aloille vähintään kahden vuoden siirtymäaika.

]]>
12 http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260264-laakkeiden-saatavuus-varmistettava-potilaille-syntyy-brexitista-sopimusta-tai-ei#comments Kotimaa Brexit Sat, 01 Sep 2018 05:00:00 +0000 Sanna Lauslahti http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260264-laakkeiden-saatavuus-varmistettava-potilaille-syntyy-brexitista-sopimusta-tai-ei
Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259332-luurangot-taloustieteilijoiden-kaapeissa <p>Helsingin Sanomat muistuttaa monia tieteellisiä aikakauslehtiä siinä, että myös Hesari julkaisee <em>valikoitujen</em> asiantuntijoiden mielipiteitä, jotka noudattelevat ja tukevat <em>toimituksen omaa poliittista kantaa</em>.</p><p>Valtiovarainministeriön kansantalousosaston entinen ylijohtaja, EVA:n ex-toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston entinen <a href="https://www.professoriliitto.fi/?x23370=490169" target="_blank">työelämäprofessori</a> (ei siis taloustieteen emeritusprofessori, kuten lehdessä sanotaan) Sixten Korkman väittää Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005785139.html" target="_blank">kolumnissaan</a>, että &rdquo;maailma kaipaa rationaalista populismia&rdquo;, joka laittaisi &rdquo;kapitalismia kuriin&rdquo;.</p><p>Saman olisi voinut sanoa ilman titteleitä kuka tahansa.</p><p>On huvittavaa, että &rdquo;populismi&rdquo; alkaa kelvata myös populismin kriitikoille. Korkman tosin paheksuu edelleen &rdquo;nationalistiseksi&rdquo; luonnehtimaansa populismia. Hän jatkaa brexitin arvostelua ja iloitsee etukäteen Yhdysvaltain liittotason vaaleista, joissa Donald Trumpin asema saattaa heikentyä. Samalla hän pelkää Ruotsidemokraattien voittoa ja nousua suurimmaksi puolueeksi.</p><p>Korkman kirjoittaa, että &rdquo;[<em>o</em>]<em>lisi aivan luonnollista, jos populismin syyttävä sormi osoittaisi huonosti säädeltyä rahoitusjärjestelmää ja räikeitä tuloeroja. Mutta ei: syntipukkia haetaan EU:sta, muukalaisista, eliitistä tai mediasta.</em>&rdquo; Hän myös jatkaa: &rdquo;<em>Yritykset sulkea rajoja eivät korjaa niitä Afrikan ongelmia, jotka pakolaisvirtaa aiheuttavat.</em>&rdquo;</p><p>Suomenruotsalaisen huvitteluliberalismin perinteestä ammentava hyvinvointisukupolven edustaja ei näytä pystyvän tulkitsemaan eikä ymmärtämään, mistä niin brexit kuin Trump-ilmiökin perimmältään kertovat. Ne kertovat länsimaisen keskiluokan ja työväenluokan halusta pitää asemastaan kiinni: pyrkimyksestä sanoa vastalauseensa niin kapitalismille, globalisaatiolle kuin internationalismillekin.</p><p>Juuri niitä EU:n liittovaltiopolitiikalla, maahanmuutolla ja työvoiman siirroilla on edistetty. Kyseisen politiikan tueksi ovat menneet valikoitua journalismia harjoittava valtamedia ja elitisoitunut viranomaisvalta, joka on koettanut tukahduttaa arvostelun sensuurillaan.</p><p>Niinpä &rdquo;populismiksi&rdquo; (virheellisesti) moitittu yhteiskuntakritiikki on kohdistunut aivan oikein osuessaan federalisteihin, keskittämispolitiikkaan ja väestöjensiirtojen suosijoihin (populismin käsitteen sisällöstä tarkemmin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225870-mita-on-populismi" target="_blank">täällä</a>).</p><p>Korkmania vastaan voidaan lisäksi todeta, että myöskään kehitysmaalaisten maahanmuutto Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan ei korjaa Afrikan ongelmia. Sen sijaan kehitysmaille tappiollinen väestövuoto <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189005-kuinka-kehitysapu-kurjistaa" target="_blank">pahentaa</a> kehitysmaiden kurjuuskierrettä ja luo uusia ongelmia velkakurimuksessa ja pankkien talutusnuorassa oleviin entisiin hyvinvointivaltioihin.</p><p>Kansallista etua peräänkuuluttava politiikka on luonnollinen seuraus kansainvälisyyden ylikorostamisesta. Kun kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi ovat paiskanneet kättä Euroopan kansalaisten oman edun yli, on selvää, että tuloksena on kansalaisten vastareaktio.</p><p>Korkman ei näytä lainkaan käsittävän, että brexitin ja Trump-ilmiön kautta halutaan palauttaa kansallista itsemääräämisoikeutta niin taloudellisissa, väestöpoliittisissa kuin kulttuurisissakin asioissa. Sen sijaan hän jatkaa entisen levyn pyörittelyä ja sanoo, että &rdquo;[<em>k</em>]<em>aipaamme nykyistä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä</em>&rdquo;.</p><p>Kyseinen tendenssi on väärä, ja painoa pitäisi siirtää kansallisen toimintatason suuntaan, sillä vahvat kansallisvaltiot ovat hyvinvointiyhteiskuntien edellytyksiä. Liberaalit ovat ajatelleet virheellisesti, että kansallista etua edistetään parhaiten kansainvälisen yhteistoiminnan kautta. Nyt lähes kaikki valta on Brysselissä, Strasbourgissa ja Frankfurtissa.</p><p>Kontrasti Trumpin ja Putinin vetämiin ryhtiliikkeisiin kasvaa ja korostuu, sillä EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin <a href="http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa" target="_blank">juopottelusta</a> on tullut Euroopan unionissa vallitsevan todellisuuspaon ja valheen kurimuksessa piehtaroinnin vertauskuva.</p><p>Pääkomissaarin kännissä toikkarointi ja hänen <a href="https://www.verkkouutiset.fi/jean-claude-juncker-karl-marxin-200-vuotisjuhlaan/" target="_blank">suosionosoituksensa</a> kommunismin pääideologille Karl Marxille eivät ole millään tavoin harmittomia vaan halveksuttavia. Ne kielivät nimenomaan EU:n elitisoitumisesta, byrokratisoitumisesta ja epädemokraattisuudesta sekä siitä, että komissaareja ei valita vapailla vaaleilla, minkä vuoksi puheenjohtajaksi on voinut nousta José Manuel Barroson kaltaisia &rdquo;entisiä&rdquo; kommunisteja.</p><p>Omasta mielestäni Euroopalla on neljä tietä, joista yksi on eliitin ajama liittovaltiopolitiikan tie. Se johtaa aina vain syvemmälle euroalueen sysimustaan syleilyyn.</p><p>Toinen tie on sosialismin tie, jolla valtioiden rahoituskriisi pyritään ratkaisemaan ottamalla pankit valtioiden haltuun. Kolmas on nationalismin tie, jolla kohdataan toisenlaisia pakkotoimia ja väkivaltaisuuksia.</p><p>Neljäs tie &ndash; ja samalla tie, jota itse kannatan &ndash; on paluutie, jota kulkien peräännytään kunnianhimoisiksi osoittautuneista EU-sitoumuksista ja palautetaan EU hallitusti takaisin vapaakauppaliitoksi. Vapaakauppa on mahdollista ilman yhteistä valuuttaa, niin kuin myös Korkman on jälkiviisaasti tunnustanut kirjassaan <em>Euro &ndash; Valuutta vailla valtiota</em> (2013). Hänen peräänsä voisi heittää Milton Friedmanilta tunnetun lauseen, että hyvinvointivaltio ja väestöjen vapaa liikkuvuus ovat mahdoton yhdistelmä.</p><p>Korkman voisi löytää etsimänsä &rdquo;syntipukin&rdquo; itsestään, sillä hän oli aikoinaan ajamassa Suomea osaksi euroaluetta &ndash; kannanotto, jota hän on kierrellen ja kaarrellen katunut kolmessa populaarissa talouskirjassaan (arvioin niitä <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228326-sixten-kuin-sixteen" target="_blank">tässä</a> kirjoituksessani).</p><p>Korkman on useimpien johtavien poliittisten virkamiesten tavoin menneen maailman mies. Hän vaikuttaa yhtä populistiselta ja epätoivoiselta kuin taloustieteen rocktähdeksi sanottu vasemmiston suosikki Thomas Piketty, jonka hurjia visioita arvioin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228271-thomas-piketty-kurpitsanaamio-vai-taytetty-ankka" target="_blank">täällä</a>.</p><p>Vasemmistopopulismi kelpuutetaan median <em>suosion </em>kohteeksi, oikeistopopulismia ei &ndash; ehkä juuri siksi, että kurinalainen talouspolitiikka, kansallisten erojen tunnustaminen ja kansallisen edun vaaliminen <em>eivät ole </em>populismia vaan realismia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat muistuttaa monia tieteellisiä aikakauslehtiä siinä, että myös Hesari julkaisee valikoitujen asiantuntijoiden mielipiteitä, jotka noudattelevat ja tukevat toimituksen omaa poliittista kantaa.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston entinen ylijohtaja, EVA:n ex-toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston entinen työelämäprofessori (ei siis taloustieteen emeritusprofessori, kuten lehdessä sanotaan) Sixten Korkman väittää Helsingin Sanomien kolumnissaan, että ”maailma kaipaa rationaalista populismia”, joka laittaisi ”kapitalismia kuriin”.

Saman olisi voinut sanoa ilman titteleitä kuka tahansa.

On huvittavaa, että ”populismi” alkaa kelvata myös populismin kriitikoille. Korkman tosin paheksuu edelleen ”nationalistiseksi” luonnehtimaansa populismia. Hän jatkaa brexitin arvostelua ja iloitsee etukäteen Yhdysvaltain liittotason vaaleista, joissa Donald Trumpin asema saattaa heikentyä. Samalla hän pelkää Ruotsidemokraattien voittoa ja nousua suurimmaksi puolueeksi.

Korkman kirjoittaa, että ”[o]lisi aivan luonnollista, jos populismin syyttävä sormi osoittaisi huonosti säädeltyä rahoitusjärjestelmää ja räikeitä tuloeroja. Mutta ei: syntipukkia haetaan EU:sta, muukalaisista, eliitistä tai mediasta.” Hän myös jatkaa: ”Yritykset sulkea rajoja eivät korjaa niitä Afrikan ongelmia, jotka pakolaisvirtaa aiheuttavat.

Suomenruotsalaisen huvitteluliberalismin perinteestä ammentava hyvinvointisukupolven edustaja ei näytä pystyvän tulkitsemaan eikä ymmärtämään, mistä niin brexit kuin Trump-ilmiökin perimmältään kertovat. Ne kertovat länsimaisen keskiluokan ja työväenluokan halusta pitää asemastaan kiinni: pyrkimyksestä sanoa vastalauseensa niin kapitalismille, globalisaatiolle kuin internationalismillekin.

Juuri niitä EU:n liittovaltiopolitiikalla, maahanmuutolla ja työvoiman siirroilla on edistetty. Kyseisen politiikan tueksi ovat menneet valikoitua journalismia harjoittava valtamedia ja elitisoitunut viranomaisvalta, joka on koettanut tukahduttaa arvostelun sensuurillaan.

Niinpä ”populismiksi” (virheellisesti) moitittu yhteiskuntakritiikki on kohdistunut aivan oikein osuessaan federalisteihin, keskittämispolitiikkaan ja väestöjensiirtojen suosijoihin (populismin käsitteen sisällöstä tarkemmin täällä).

Korkmania vastaan voidaan lisäksi todeta, että myöskään kehitysmaalaisten maahanmuutto Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan ei korjaa Afrikan ongelmia. Sen sijaan kehitysmaille tappiollinen väestövuoto pahentaa kehitysmaiden kurjuuskierrettä ja luo uusia ongelmia velkakurimuksessa ja pankkien talutusnuorassa oleviin entisiin hyvinvointivaltioihin.

Kansallista etua peräänkuuluttava politiikka on luonnollinen seuraus kansainvälisyyden ylikorostamisesta. Kun kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi ovat paiskanneet kättä Euroopan kansalaisten oman edun yli, on selvää, että tuloksena on kansalaisten vastareaktio.

Korkman ei näytä lainkaan käsittävän, että brexitin ja Trump-ilmiön kautta halutaan palauttaa kansallista itsemääräämisoikeutta niin taloudellisissa, väestöpoliittisissa kuin kulttuurisissakin asioissa. Sen sijaan hän jatkaa entisen levyn pyörittelyä ja sanoo, että ”[k]aipaamme nykyistä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä”.

Kyseinen tendenssi on väärä, ja painoa pitäisi siirtää kansallisen toimintatason suuntaan, sillä vahvat kansallisvaltiot ovat hyvinvointiyhteiskuntien edellytyksiä. Liberaalit ovat ajatelleet virheellisesti, että kansallista etua edistetään parhaiten kansainvälisen yhteistoiminnan kautta. Nyt lähes kaikki valta on Brysselissä, Strasbourgissa ja Frankfurtissa.

Kontrasti Trumpin ja Putinin vetämiin ryhtiliikkeisiin kasvaa ja korostuu, sillä EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin juopottelusta on tullut Euroopan unionissa vallitsevan todellisuuspaon ja valheen kurimuksessa piehtaroinnin vertauskuva.

Pääkomissaarin kännissä toikkarointi ja hänen suosionosoituksensa kommunismin pääideologille Karl Marxille eivät ole millään tavoin harmittomia vaan halveksuttavia. Ne kielivät nimenomaan EU:n elitisoitumisesta, byrokratisoitumisesta ja epädemokraattisuudesta sekä siitä, että komissaareja ei valita vapailla vaaleilla, minkä vuoksi puheenjohtajaksi on voinut nousta José Manuel Barroson kaltaisia ”entisiä” kommunisteja.

Omasta mielestäni Euroopalla on neljä tietä, joista yksi on eliitin ajama liittovaltiopolitiikan tie. Se johtaa aina vain syvemmälle euroalueen sysimustaan syleilyyn.

Toinen tie on sosialismin tie, jolla valtioiden rahoituskriisi pyritään ratkaisemaan ottamalla pankit valtioiden haltuun. Kolmas on nationalismin tie, jolla kohdataan toisenlaisia pakkotoimia ja väkivaltaisuuksia.

Neljäs tie – ja samalla tie, jota itse kannatan – on paluutie, jota kulkien peräännytään kunnianhimoisiksi osoittautuneista EU-sitoumuksista ja palautetaan EU hallitusti takaisin vapaakauppaliitoksi. Vapaakauppa on mahdollista ilman yhteistä valuuttaa, niin kuin myös Korkman on jälkiviisaasti tunnustanut kirjassaan Euro – Valuutta vailla valtiota (2013). Hänen peräänsä voisi heittää Milton Friedmanilta tunnetun lauseen, että hyvinvointivaltio ja väestöjen vapaa liikkuvuus ovat mahdoton yhdistelmä.

Korkman voisi löytää etsimänsä ”syntipukin” itsestään, sillä hän oli aikoinaan ajamassa Suomea osaksi euroaluetta – kannanotto, jota hän on kierrellen ja kaarrellen katunut kolmessa populaarissa talouskirjassaan (arvioin niitä tässä kirjoituksessani).

Korkman on useimpien johtavien poliittisten virkamiesten tavoin menneen maailman mies. Hän vaikuttaa yhtä populistiselta ja epätoivoiselta kuin taloustieteen rocktähdeksi sanottu vasemmiston suosikki Thomas Piketty, jonka hurjia visioita arvioin täällä.

Vasemmistopopulismi kelpuutetaan median suosion kohteeksi, oikeistopopulismia ei – ehkä juuri siksi, että kurinalainen talouspolitiikka, kansallisten erojen tunnustaminen ja kansallisen edun vaaliminen eivät ole populismia vaan realismia.

]]>
3 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259332-luurangot-taloustieteilijoiden-kaapeissa#comments Brexit Donald Trump Euro Euroopan unioni Talouspolitiikka Sat, 11 Aug 2018 07:54:44 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259332-luurangot-taloustieteilijoiden-kaapeissa